Kansanedustaja, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) avasi keskustelun Upseerien lentolisästä hallitukselle tekemällään kirjallisella kysymyksellä. Sohaisullaan Niinistö ei tainnut tietää minkä Pandoran lippaan avasi, mutta ihailen miehen (tyhmän?)rohkeutta. Upseerien lentolisä on ollut vaiettu tabu, johon kukaan puolustusministeri tai PV:n komentaja ei ole halunnut tikullakaan koskea.
Itse lentolisä on tarkoitettu kompensoimaan palkkauksellista epätasa-arvoa siviililentäjiin verrattuna sekä myöskin kompensoimaan poikkeuksellisen pitkiä palvelussitoumuksia, joiden rikkomisesta voi seurata yksilölle jopa kuusinumeroinen summa euroja. Ennen kuin muodostatte liian vahvaa näkökulmaa lentolisästä, suosittelen lukemaan myös asialliset kommentit Niinistön kysymykseen Uuden Suomen Puheenvuorosta.
Toisin kuin Lentäjäyhdistyksen puheenjohtaja antaa ymmärtää, lentolisäjärjestelmässä on hieman mätääkin. Sitä nimittäin todellisuudessa nauttii henkilöitä, joiden rauhan- tai sodan ajan työtehtävät nyt tai näkyvissä olevassa tulevaisuudessakaan ei edellytä aktiivista lentopalvelusta potkurikoneen puikoissa. On myös kyseenalaista kuinka paljon laivuepalveluksen läpikäynyt ja esikuntaan paperinpyörittelijäksi juurtunut lentoupseeri enää lisää tai ylläpitää omassa tehtävässään tarvittavaa ammattitaitoa kiepauttamalla Pilatuksella siirtolennon Tikkakoskelta Mikkelin kautta Helsinkiin.
Lentolisäjärjestelmää kokonaisuudessaan ei siis missään nimessä tule poistaa, mutta todella kriittisesti tulee tarkastella kenen rauhan- tai sodan ajan pätevyys edellyttää tämänkaltaista lentotuntuman ylläpitoa. Kun suuruusluokkia verrataan, lentolisäjärjestelmällä oltaisiin rahoitettu esimerkiksi Pohjois-Karjalan Prikaatin ja Pioneerirykmentin olemassaolo, kyse on siis merkittävästä rahasummasta.
Niinistö ei ottanut kantaa myöskään muuhun Ilmavoimien lisäjärjestelmään, jota pitäisi vieläkin tiukemmalla kammalla seuloa. Ilmavoimissahan on olemassa myös lennonvarmistuslisä ja vastuu- ja vaaralisä. Mielenkiintoista kyllä, meri- tai maavoimissa palveleva ammattisotilas ei näistä lisistä nauti vaikka hänen työtehtävänsä koskisivat lennonvarmistusta. Uskallan väittää että jokainen varusmieskouluttaja tai yksikön päällikkö on myös sekä vastuullisessa että vaarallisessa tehtävässä, kun isänmaan pahnanpohjimmaisille johdetaan esimerkiksi taisteluammuntoja tai käsikranaatin heittoharjoituksia. Syytä on myös kyseenalaistaa järjestelmää, jossa ilmavoimien lisäjärjestelmän piiriin päässyt henkilö saa edelleen ko. lisää vaikka hänen musta- tai harmaapukuinen edeltäjänsä samassa tehtävässä ei sitä saa. Palkkatasa-arvo ei siis toteudu tältä osin PV:n sisällä.
Valitettavasti puolustusvoimauudistuksessa sotilaat kautta isänmaan tulevat kokemaan palkka-inflaation. Totuus nimittäin on, että 1.1.2015 tulee todella monen kuukausipalkka putoamaan. Pitäen tämä mielessä, on vaikea perustella miksi Ilmavoimat pitäisi olla ainoa puolustushaara, jossa palkkakehitys jatkuu positiivisena, kuten Petteri Puusa vastineessaan esitti.
Sitten lopuksi, kenenkään ammattisotilasveljen palkka ei ole minulta pois, enkä ole itse kokenut vääryyttä työskennellessäni eripukuisten kanssa. Jos olisin rahan perässä, olisin jo ihan muussa firmassa töissä. Tämä mielessäpitäen, toivon hyvää syksyä kaikille lentoupseereille, tiedän että tehtäviinne ei joka jamppa kykene, en ainakaan minä.
ammattisotilas 
Läpinäkyvyys ei ainakaan olisi pahasta, eli pitäisi erottaa todellinen lentolisä stay-bonus-tyyppisistä ratkaisuista. Maksetaan jos maksetaan, mutta kerrotaan mistä maksetaan. Järjestelyjen pitää olla sellaisia, että ne kestävät päivänvalon. On työnantajapuolen oikeus ja velvollisuus tukkia tämänkaltaiset porsaanreiät tulevilla sopimuskierroksilla. Nykymallinen toteutus sisältää elementtejä, jotka jättävät vahvan vaikutelman niljakkaasta kähminnästä. Kaikkein älyttömintä on, jos siinä sivussa syntyy vielä ylimääräisiä kalustopuolen kustannuksia turhista hupilentotunneista.
Laivuepalvelusta suorittaville lentäjille lentolisä kuuluu ilman muuta ja aivan ehdottomasti. Siinä vaiheessa kun hävittäjälentäjäura päättyy, lentolisällekään ei ole enää mitään perusteita. Lentoupseerit siirtyvät tällöin esikuntiin hoitamaan täsmälleen samanlaisia esikuntatehtäviä, joita hoidetaan muissa puolustushaaroissa ILMAN lentolisää.
Ilmavoimien joukko-osaston esikunnassa huoltoupseerin tai henkilöstöpäällikön tehtävä ei missään tapauksessa edellytä lentäjän koulutusta. Nuo tehtävät eivät poikkea mitenkään maa- tai merivoimien joukko-osaston vastaavista tehtävistä. Entisille lentoupseereille ei ole myöskään erityisiä maanpuolustuksellisia tarpeita.
Hyvin usein tehtäviä muutetaan keinotekoisesti sellaisiksi, että niihin kelpaa vain lentäjäkoulutettu henkilö.
Esimerkki: Esikuntatehtävä on ollut ”normaalin” upseerin hoidettavana mutta se avautuu tehtävänhoitajan siirtyessä tai jäädessä eläkkeelle. Tehtävään halutaankin sijoittaa lentopalveluksesta pois jäänyt lentoupseeriveli, jolloin tehtävään lisätään varsinaisten osaamisvaatimusten lisäksi taikasanat ”tehtävä edellyttää lentäjän koulutusta”, jolloin tehtävä sulkeutuu kaikilta muilta kuin lentokoulutetuilta. Varsinainen tehtävä kuitenkin jää muilta osin täsmälleen samanlaiseksi kuin edeltäjänä aikana
Tehtävään ei siis yllättäen löydykään kuin yksi ainoa edellytykset täyttävä hakija, vieläpä samasta joukko-osastosta. Tehtävänhoitajalla ei välttämättä ole muuta pätevyyttä kuin lentäjänkoulutus mutta koska tehtävän ensimmäinen edellytys on juuri se, niin osaavampia hakijoita ei voida huomioida.
Uusi tehtävänhoitaja hoitaa tehtävää lentolisineen lähes tuplapalkalla ja sen lisäksi käyttää työaikaa ylläpitääkseen lentokelpoisuuttaan.
Tämän ex-lentäjän siirtyessä tai jäädessä eläkkeelle tehtäviä on muutettu normaaleille upseereille avoimeksi poistamalla nuo mainitut tehtävänkuvauksen taikasanat. Taas itse tehtävän sisällössä ei ole muutettu yhtään mitään.
Lentokelpoisuuden ylläpitoon menee kylläkin huomattavasti enemmän aikaa kuin säädetyt muutamat tunnit kuukaudessa. Nehän ovat minimimääriä. Yleensä nämä esikuntalentäjät viettävät paljon enemmän aikaa lentolaivueessa mm seurustelussa, lennonvalmistelussa, itse lentotapahtumassa (2 tuntia/kk), lentojen purkamisessa sekä matkoissa laivueeseen ja takaisin. Kaikki tapahtuu työaikana ja on poissa varsinaisesta tehtävänhoidosta.
Ymmärrän kyllä seurustelun ja kaipuun entisten lentäjäveljien ja hävittäjälentopalveluksen pariin mutta normaalilla L-virattomalla upseerilla noihin asioihin ei mene työaikaa lainkaan.
Käsittääkseni Puolustusvoimissa kuten muuallakin valtionhallinnossa on siirrytty palkkausjärjestelmään, jossa palkkaa maksetaan tehtävän vaativuuden mukaan. Luulisi, että tuollaiset hävittäjälentäjän tehtävät ovat PV:ssä niitä vaativia, jolloin sen tulisi näkyä myös tehtävän vaativuusluokassa ja sitä kautta palkassa , ilman että tehtävän ”vaatimattomuutta” kompensoidaan jollain lisällä.
En ymmärrä lentäjien yhdistyksen edustajan kommentissaan kaipaamaa koko uran nousujohteista palkkausta. Tuollainen malli romuttaa koko UPJ:n ajatuksen. Jos kerran kaikilla sotilailla pitää olla automaattisesti koko uran kestävä nousujohteinen palkkaus, niin eikö olisi helpompaa suoraviivaistaa palkkausjärjestelmää ja siirtyä takaisin A-palkkaluokkajärjestelmään? Siinä järjestelmässä viranhaltija sai palkankorotuksen kun tarpeeksi moni häntä ylemmässä maksuluokassa olevaa viranhaltijaa erosi virastaan tai jos sopimusvarallisuudesta päätettiin perustaa lisää ylempiä maksuluokkia.
Ihmeellistähän se onkin, että perushävittäjälentäjän tehtävä on arvioitu yhtä vaativaksi kuin joukkueenjohtajan tehtävä. En sitten tiedä, pitäisikö lentoupseereille laatia kokonaan erillinen palkkaustaulukko?
Sama peli tuntuu jatkuvan. Kuulin baaritiskillä että em yhdistys halajaa korotuksia lentolisään massiivisen ohjaajakadon estämiseksi kun Finnair rekrytoi