Tiedottamisen opetuksia ulkomailta

Helmikuu, 2003. Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell esittää YK:n turvallisuusneuvostolle ja television välityksellä koko maailmalle virheellistä tiedustelutietoa Irakin joukkotuhoaseista ja vaatii kansainvälistä yhteisöä puuttumaan tilanteeseen sotilaallisin keinoin. Powell onnistuu ja Yhdysvallat kerää neljänkymmenen valtion koalition ja miehittää Irakin mutta menettää samalla ulkopoliittista uskottavuuttaan ja moraalisen asemansa läntisen vapauden puolustajana myös liittolaistensa silmissä vuosiksi eteenpäin.

Heinä – elokuu, 2008. Eri etnisten ryhmien jännitteet puhkeavat jälleen väkivaltaisuuksiksi Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Georgia valmistautuu sotaan separatisteja vastaan, Venäjä valmistautuu sotaan Georgiaa vastaan. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov puhuu vakuuttavasti Georgian suorittamasta ”etnisestä puhdistuksesta” ja väittää johdonmukaisesti Georgian aloittaneen sodan. Venäjän asevoimat lyövät Georgialaiset ja Venäjä miehittää osan Georgiasta. Läntinen yhteisö ei pääse yhteisymmärrykseen syyllisyydestä ja tuki Georgialle rajoittuu diplomaattisiin ja humanitäärisiin puheisiin ja toimiin.

Marraskuu, 2012. Israelin hallituksen tiedottaja Mark Regev ja asevoimien tiedottaja everstiluutnantti Avital Leibovich käyvät väsymätöntä tiedotuskampanjaa televisiossa myös vihamielisesti suhtautuvilla kanavilla selittäen Israelin toimien tarpeellisuutta Gazassa. Israelin asevoimat tiedottaa taisteluista ja tilanteesta tekstein, kuvin ja videoin blogissaan, Twitterissä, Facebookissa,Youtubessa ja Flickr:ssä. Asevoimat laativat helposti markkinoitavia, yksinkertaistettuja kuvia Hamasin rakettien kantamista. Länsimaisten poliitikkojen retoriikka Israelia kohtaan on selvästi lievempää kuin vuoden 2008 operaatiossa. Jopa kotoinen ulkoministerimme, joka aiemmin on lähes yksiselitteisesti omista ideologisista näkökohdistaan tuominnut Israelin toimet, on varsin puolueeton sanankäänteissään. Israelin toiminnanvapaus kasvaa. Mielenkiintoista kyllä, suurempi toiminnanvapaus ei estänyt melko nopean tulitauon alkamista.

Tiedottaminen siis vaikuttaa. Tiedottamista täytyy kohdentaa sekä ulkovaltojen päättäviin elimiin että ulkovaltojen kansalaisiin jotta nämä luovat päättäjilleen painetta ryhtyä toimenpiteisiin. Tiedottamisessa on käytettävä hyväkseen totuutta tai vähintään sellaista totuutta, jonka muuntumista tavallinen kansalainen tiedotuksen kohteena ei voi lähteitään käyttäen havaita. Kriisitiedotuksen uskottavuuteen vaikuttaa merkittävästi tiedottajan uskottavuus, johon liittyy läheisesti tuntemus asevoimista. Israelin malli poliittisesta tiedottajasta ja sotilastiedottajasta vaikuttaa toimivalta. Myös Colin Powell evp kenraalina oli hyvin vakuuttava YK-puheensa aikana. Sotilasasioista tiedottavan täytyy tuntea sotilasasiat, itsensä tekee naurunalaiseksi hyvin nopeasti mikäli faktat eivät ole kunnossa.

Kansalaisiin on vaikutettava kansalaisten käyttämillä medioilla. Myös meillä on pikkuhiljaa herätty tähän, ja PV on esillä sekä FacebookissaYoutubessa että Twitterissä. On silti huomattavaa, että toistaiseksi sisältö on lähinnä suomenkielistä, PV:n nettisivuilla on onneksi hieman ulkomaankielistä sisältöä. Mikäli haluamme vaikuttaa kriisitilanteessa poliittisiin päätöksentekijöihin kansalaiskeskustelun kautta, tulee Pääesikunnan viestintäosaston varautua vähintään englanninkieliseen tiedottamiseen, mielellään myös venäjän, ruotsin, saksan, ranskan, espanjan ja italian kielillä. Positiivista mielikuvaa kotimaisen puolustuksen oikeutuksesta tulee luoda jo rauhan aikana, ei vasta sitten kun tuuletin jo pyörii.

Kuten Israelin viimeaikaiset sodat osoittavat, tiedotuksen sisältö on päätettävä tarkkaan, vastakkain ovat informaation tarkkuus ja tiedotuksen uskottavuus sekä toisaalta operaatioturvallisuus. Tiedustelujärjestelmän muodostaman tilannekuvan näyttämisellä tiedottaja voi esimerkiksi uskottavasti osoittaa vieraan vallan tunkeutumisen alueellemme, toisaalta se voi kertoa tilannekuvan laadusta tai käytettävistä tiedustelujärjestelmistä vastustajalle jotain mitä emme halua paljastaa.

Kuten muistakaan sotatoimista, meillä ei ole juuri omia kokemuksia sotilaallisen kriisin tiedottamisesta. Viime aikoina esillä olleesta huostaanottokeskustelusta Venäjän kanssa on kuitenkin syytä oppia, sekä sotilaallisella että poliittisella viestinnällä on oltava valmius aloittaa tiedottaminen kohdemaan kieli ja kulttuuri tuntien välittömästi, ei useita vuorokausia kriisin puhkeamisen jälkeen. Tiedotussotakin voidaan voittaa tai hävitä hyvin nopeasti ja alkuvaiheen passiivisuus voi osoittautua peruuttamattomaksi virheeksi.

16 thoughts on “Tiedottamisen opetuksia ulkomailta

  1. Yrjöperskeles kirjoitti:

    Tuosta kirjoituksestasi pääsen aasinsillan kautta kysymykseen kotimaisesta kriisiajan tiedottamisesta. Oletan, että tämä ei ole turvaluokiteltavaa tietoa. Mitenkä yhteiskunta takaisi tiedotusvälineitten toiminnan? Olisiko mallina yksi tv-kanava, yksi radiokanava ja muutama sanomalehti? Muuttuisiko Ruotuväki-lehti viime rähinän ”Signaaliksi”?

    • ammattisotilas kirjoitti:

      On selvää, että tiedotusvälineitä toimii joka tapauksessa kriisialueilla, sekä paikallisia että ulkomaisia. Puolustusvoimilla ei liene tarvetta tai edes mahdollisuuksia rajoittaa tiedotusvälineiden toimintaa, muuten kuin huolehtimalla operaatioturvallisuudesta. Kuvaamasi yhden kanavan malli on tänä päivänä täysin mahdoton, pikemminkin tiedottaminen täytyy hoitaa kaikkia mahdollisia kanavia pitkin sillä tiedottaminen on vaikuttamista.

      Mielenkiintoinen kysymys on taistelijoiden oma poikkeusolojen tiedottaminen. Yhä enemmän sotilaat ovat taistelukentälläkin verkottuneita muun maailman kanssa. Miten taataan operaatioturvallisuus?

      Sotilaat eivät myöskään ole vain ”etulinjassa” vaan heitä sekä myöskin puolustusvoimille tukitoimia tarjoavia yrityksiä ja yhteisöjä on koko valtakunnan alueella. Miten heidän suorittama tiedottaminen ohjeistetaan, johdetaan, valvotaan tai kielletään?

      • ammattisotilas kirjoitti:

        Hauska yhteensattuma, tämän illan A-studiossa puhuttiin juuri tästä aiheesta, katsokaahan yle areenasta. Erinomaiset asiantuntijat.

      • Huusko-setä kirjoitti:

        Taistelijoiden verkottuminen sosiaalisenmedian kautta ympäri maailmaa, kamerakännykät jne mahdollistavat juuri ruumiiden häpäisykuvat jne,

    • ”Tietoja kokonaismaanpuolustuksesta” -kirja sisältää seuraavan tiedon:

      Yleisradion ja Digitan on poikkeusolojen aikana ylläpidettävä toiminnassa kaikissa olosuhteissa yksi suomenkielinen radiokanava ja yksi televisiokanava koko maassa sekä yksi ruotsinkielinen radiokanava ruotsinkielisellä alueella

      Eli jos vihollisen tulivaikutus on tarpeeksi pahaa, sitten ollaan yhden kanavan mallissa, ei muutoin. Eikä silloinkaan olla yhden kanavan mallissa. Todennäköisesti Suomessa näkyvät tuolloin myös vihollisvaltion suomenkieliset TV-lähetykset ja mahdollisesti myös amerikkalaisten lähetykset, molemmat lentokoneeseen sijoitetuista lähettimistä.

      • ammattisotilas kirjoitti:

        Suomessa näkyy satoja ellei tuhansia tv-kanavia satelliittien ja internetin välityksellä.

      • Huusko-setä kirjoitti:

        Tärkeintä on se millaisia uutisia Suomesta lähtee maailmalle.

        Onko esim Al-Jazeera meidän puolellamme vai ei on isompi kysymys, kuin se että näkeekö Pihtiputaan mummo Tanssii b-julkkisten kanssa finaalin.

  2. Yrjöperskeles kirjoitti:

    ”Mielenkiintoinen kysymys on taistelijoiden oma poikkeusolojen tiedottaminen. Yhä enemmän sotilaat ovat taistelukentälläkin verkottuneita muun maailman kanssa. Miten taataan operaatioturvallisuus?”

    Niin, annetaanko sotilaitten käyttää vapaasti kännyköitään vai kerätäänkö ne kerralla pois? Tietysti kännykän akkujen lataaminen rintamalla ei ole ihan yhtä yksinkertaista kuin rauhan aikana. Jonkunlaisen ”kännykkäsensuurin” toteuttaminen tuntuisi näin äkkiseltään melkomoiselta urakalta.

    • Ei ole kovin vaikeaa, jos käytössä on valmiuslain valtuudet:
      1) Suljetaan kaikki pre-paid-liittymät, mistä poliisi tykkäisi joka tapauksessa.
      2) Suljetaan kaikki PV:n ilmoittaman listan mukaisten henkilöiden liittymät. Yksilöinti henkilötunnuksella.
      Tällä systeemillä sulkeutuu yli 95% sotilaiden kännyköistä.

  3. Achtung kirjoitti:

    Häh? Eikö PV tiedota edes tasavallan toisella virallisella kielellä? Kyseessä on toki suomenkielinen organisaatio, mutta silti.. Venäjänkielinen tiedotus taas olisi ihan hyväksi varsinkin täällä oleskelevien venäläisten näkökulmien avarruksessa.

  4. Becker kirjoitti:

    Luin jostain hijattain, että esim. USA:n sotilailla on olemassa jonkinlaiset kännykkäviestintään/valokuvaamiseen liittyvät ohjesäännöt ulkomailla palveltaessa. Ehkäpä niissä olisi jotain meitäkin kiinnostavaa.

  5. mosurit kirjoitti:

    Onhan näitä tiedotuskuvioita mietitty jo ainakin 90-luvulta lähtien. Esimerkiksi jo silloin oli Helsingissä perustettavia vartiokomppaniota varten varattu M-91:t jakovarusteiksi sen takia, että näyttäisivät uskottavilta CNN:n uutiskuvissa jo kriisin alkuvaiheissa!

    Tiedotussota on voitettava, että ei käy samalla tavalla kuin Georgialle, josta tehtiin pahis kansainvälisessä mediassa ja mm. Suomen valtionhallinnossa hävityn tiedotussodankäynnin takia.

    Missään nimessä emme saa jättäytyä tuurin varaan näissä tiedotusasioissa, vaan tiedottamista on tiukasti mutta huomaamattomasti ohjattava. Ne kotimaiset tiedotusvälineet, jotka eivät suostu ruotuun on vaivihkaa vaiennettava esim.keskeyttämällä sähkönjakelu painotaloon tai lähetysasemalle. Jos muu ei auta niin avaintoimittajat on määrättävä SA- tai muihin kriisiajan tehtäviin.

    Puolustusvoimien tai oikeastaan koko valtion tiedottaminen on hoidettava suomeksi ja englanniksi. Puolustusvoimat tulisi saattaa mahdollisimman nopeasi yksikieliseksi organisaatioksi. Pakkoruotsi on todellisuudessa aikapommi, joka mahdollistaa Suomessa asuvien venäläisten separatistiset vaatimukset. Pakkoruotsia yksilmäisesti puolustavat kapeakatseiset ihmiset todellisuudessa pelaavat Putinilaisen harvainvallan eduksi!

  6. Juhani Vesterinen kirjoitti:

    Minulle on aika ajoin esille nousevan lapsikiistakysymyksen tai muun vastaavan lyhytaikaisen tiedotusiskun osalta tullut mieleen, että onko kysymyksessä johonkin propagandakurssiin liittyvä harjoitustyö. Asiaa jauhetaan jonkin aikaa, mutta Venäjän ylin johto vaimentaa lopulta kirjoitukset. Analysoitavaa materiaalia kumminkin kertynee kummankin osapuolen toimista ihan riittävästi.

    • Esko kirjoitti:

      Sen verta heikot esitykset valtiovallalla on tuosta tiedotussodankäynnistä noiden dosentti-desanttikohtun jäljiltä, että pahasti pelkään tilanteen menevät ihan samalla tavalla kv-kovaammunnoissakin. Venäjä ilmoittaa Mainilan laukauksista sekä niiden vastatoimista ja ulkoministeri vain toteaa, että kyllä me kerrotaan asioiden oikea laita, jos joku sattuu vain sitä meiltä kysymään.

  7. […] Tiedottamisen opetuksia ulkomailta. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s