PV:n suurin rauhanaikainen mullistus etenee kuin juna raiteillaan. Rauhan ajan organisaatioita supistetaan suunnitellulla tavalla ja sodan ajan organisaatiotkin muuttuvat ja niiden toimintatavat uudistuvat. Kaikki viittaa siihen, että 2015 PV on todellakin uudessa muodossaan, vaikkakin ”lihakset näkyvät paremmin” – mantra onkin osoittautumassa valheelliseksi. Rahaa koulutukseen ei nimittäin ole, ja tästä ovat varoitelleet niin PV:n komentaja, pääministeri kuin puolustusministerikin. Kahden jälkimmäisen osalta voisi tietysti kysyä, mitäs läpyttelette huulianne, laittakaa asia kuntoon. Summa summarum, organisaatiomuutos toteutuu, taistelutapamuutos (ei vain maavoimissa!) toteutuu, uusien taistelutapojen edellyttämät kalustohankinnat tullaan toteuttamaan mutta mikäli rahoituskehys ei muutu post-2015, ei meillä ole resursseja kouluttaa asevelvollisia tehokkaiksi sotilasjoukoiksi.
Nyt tehtävällä uudistuksella naksautetaan sotaväki asentoon seuraavaksi noin kymmeneksi vuodeksi. Puolustusvoimien suunnittelun on kuitenkin oltava vieläkin pitkäjänteisempää, ja kunhan tästä myllerryksestä päästään kohta yli, katseet kääntyvät ensi vuosikymmenelle: mitä tapahtuu 2020-luvulla ja sen jälkeen?
Yksi merkittävimmistä tekijöistä on sotamateriaalin elinkaari ja sen hinnanmuutos. Kuten puolustusministeri tänään YLE:n ykkösaamussa totesi, sotamateriaalin hinta nousee yleistä hintakehitystä nopeammin. 2020-luvulla vanheneekin valtava määrä kalustoa.
Sotamateriaalin elinkaarissa on jonkin verran vaihtelua. Lyhytikäisemmästä päästä ovat erilaiset ohjukset, niiden käyttöikä on tyypillisesti 20-25 vuotta. Osa materiaaleista vanhentuu suorituskyvyllisesti suhteessa uudempaan, esimerkiksi 1980-luvulla ostettu pimeänäkölaite tai johtamisjärjestelmä voi toimia 2010-luvulla yhtä hyvin kuin 30 vuotta sitten, mutta nykyaikaiset pimeänäkölaitteet ja johtamisjärjestelmät ovat jo monta kertaa parempia. Pitkäikäisimpiä ovat ammuksia ampuvat aseet, kuten pistoolit, kiväärit, konekiväärit ja tykit.
Ajoneuvot kestävät meikäläisessä käytössä tyypillisesti 20-30 vuotta. 2020-luvulla joudutaan siis poistamaan käytöstä 1980-1990-luvuilla hankittuja kuorma-autoja (MASI, RASI jne), taistelupanssarivaunut (Leo2), rynnäkköpanssarivaunut (BMP-2), viimeiset ilmatorjuntapanssarivaunut (Marksman),telakuorma-autot (Bandvagn, Nasu) ja niin edelleen. Modernisoinneilla voidaan kaluston käyttöikää lisätä ehkäpä noin 10 vuodella, siis 1980-luvulla ostetut Pasi-kuljetuspanssariajoneuvot modernisoidaan lähivuosina jolloin ne jaksavat aina 2020-luvun puoleenväliin asti.
Valmiusprikaatien kalusto on hankittu pääosin 1990-luvulla ja 2000-luvulla, joten se tulee pääosin happanemaan 2020-luvulla. Osa kalustosta on tätäkin vanhempaa ja jo kertaalleen modernisoitu.
2020-luvulla ilmatorjuntakalustosta vanhenevat ainakin ITO90 Crotale (hankittu 1990-luvun alussa, modernisoitu 2010-luvun alussa) ja MOSTKA87M (hankittu 1980-luvun lopussa, modernisoitu 2010-luvun alussa).
Kuten varmaan kaikki tietävät, Hornetit on korvattava vuosina 2025-2030. Hornetin seuraaja tulee olemaan kaikissa tapauksissa erittäin kallis hanke.
Rauma-luokan ohjusveneet hankittiin 1990-luvun alussa. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, alukset modernisoidaan. Käyttöikää jatketaan noin 10 vuotta, eli alusluokka poistunee käytöstä 2020 – luvun alkupuoliskolla. Hamina-luokan ohjusveneet saavuttavat 20 vuoden käyttöiän samoihin aikoihin. Modernisoimalla ne ensi vuosikymmenellä, käyttöikä jatkunee 2030-luvulle. Rahaa joka tapauksessa palaa myös modernisointiin.
Tämän sekavan selostuksen perusteella ensi vuosikymmenellä käytöstä poistuvat (jos mitään ei tehdä) kaikki maavoimien operatiiviset joukot, kaikki hävittäjälentokoneet ja puolet merivoimien iskukykyisimmistä aluksista, toisen puolen tullessa modernisoiduksi. Ensi vuosikymmenen jälkeenkin käyttökelpoista lienee nyt uudistettavat maavoimien alueelliset joukot, ilmavoimien tukeutumis-, valvonta- ja johtamisjärjestelmä ja merivoimien valvonta- ja johtamisjärjestelmä, nämäkin kaikki tietyin varauksin.
Ottaen huomioon tämän kaluston ja sen tosiasian, että poistuvat järjestelmät ovat kaikki erittäin kalliita uusia, tulemme näkemään ensi vuosikymmenellä seuraavan suuren puolustusvoimauudistuksen. On täysin mahdollista, että maavoimilla ei tule enää olemaan operatiivisia joukkoja, vaan Maavoimat siirtyvät kokonaisuudessaan alueellisten joukkojen viitoittamaan taisteluosastomalliin. Hornetin seuraajan lukumäärä tulee olemaan nykyistä pienempi, ehkäpä 30-40 taistelukonetta. Rauma-luokalle tuskin tulee seuraajaa, jolloin isänmaan merivoimien ohjusvenemäärä jää neljään (4). Samalla merivoimien toiminnot keskitettäneen täysin Turkuun.
Mikäli poistuvia suorituskykyjä halutaan korvata, tullaan rauhan ajan organisaatioissa siirtymään yhä keskitetympään kokonaisuuteen. Nyt yhdistettäväksi leimattuja joukko-osastoja (nykyiset Viestirykmentti, Tykistöprikaati, Lapin Ilmatorjuntarykmentti) lakkautetaan siten että toiminnot siirretään muihin, suurempiin kokonaisuuksiin. Nyt toteutettava hallinnollinen yhdistäminen ei tule tuottamaan riittävästi säästöjä. Sotakouluja tullaan yhdistämään nykyisestäkin. Mekanisoitujen taisteluosastojen kaluston vanheneminen voi tarkoittaa merkittäviä muutoksia nykyisen Panssariprikaatin organisaatioon. Ilmavoimat joutunee luopumaan kokonaan Tampereen tukikohdasta. Henkilöstöä tullaan karsimaan nykyisestä kaikissa puolustushaaroissa.
Mikäli tulevaisuus Puolustusvoimien palveluksessa kiinnostaa, suosittelen tarkastelemaan mitä suorituskykyjä PV:llä tulee olemaan käytössään 2020-luvun jälkeen ja hankkimaan osaamisen siihen liittyen, muuten tekee itsestään järjestelmälle tarpeettoman. Asuntolainaa ei lohdulla makseta.
ammattisotilas 
En ylläty yhtään, jos maavoimissa on 2030 vain yksi joten kuten ajanmukainen prikaati, merivoimissa tst-aluksina ainoastaan kaksi hyvin kevyesti varustettua korvettia ja ilmavoimilla parisenkymmentä hävittäjää. Tuo on se voima, johon meillä on varaa, jos valitulla linjalla jatketaan. Ja miksipä ei jatkettaisi, kun näin kerran on jo vuosikymmeniä tehty. Johan pääministeri Vanhanen aikanaan totesi, ettei täyteen sotaan kannata varautua, koska se olisi kauhean kallista.
Kaluston puolesta rohkenen kuitenkin epäillä, että peruskorjaus tuo Paseille reilusti enemmän kuin 10 vuotta elinaikaa ja että esim. Leo-2 on modattuna toimiva peli vielä pitkälle 2030-luvulle jne. Hiukan synkistelyn makua siis, mutta ainoastaan paikoittain. Jos siis ajoneuvopuolelle jotain panoksia tällä vuosikymmenellä löytyy, niin porukkaa supistamalla saadaan rimpuiltua jtaas onnekin 2040-luvun vaihteeseen. JOS on tosin syytä kirjoittaa isolla ja vielä lihavoida, jos talouden puolella jatkuu sama kurjuus kuin tänä päivänä on nähtävissä.
Näin yhdeksän vuotta myöhemmin olisi mukava kuulla itse blogin kirjoittajan mielipide nykyisestä tilanteesta peilaten tämän blogin ennukstuksiin.
Puolustusvoimia tullaan siis uudistamaan siihen malliin, että tulevaisuudessa kykymme puolustamaan on samaa tasoa mitä se oli 50-luvulla.
Uskoisin, että jossain vaiheessa tätä hidasta alasajoa on äänestäjien ja poliitikkojemme viimein uskottava ettei nykyinen säästölinja voi jatkua. Varsinkin kun katsoo itänaapurin kasvavaa potentiaalia. Eli on väistämätöntä, että puolustusbudjettiamme on pakko alkaa kasvattamaan reippasti – tai meidän on viimein pakko liittyä Natoon.
PV:n suuri uudistus on epäilemättä edessä 2020-luvulla. Paitsi kaluston vanhemisen vuoksi myös Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden takia tai uuden taistelutavan ja puolustusstrategian toteuttamiseksi.
Ilmavoimien miehitettyjen hävittäjien määrän uskon supistuvan vieläkin radikaalimmin – mahdollisesti Sveitsin mallin mukaisesti (22 JAS Gripeniä). Samaan aikaan kuitenkin tiedustelu- ja taistelulennokkien lukumäärä kasvaa. Rahallisesti suurimmat panostukset toivottavasti kanavoidaan ilmatorjuntaan. Villinä korttina pakassa ovat kuljetuskoneet: täydennyskuljetuksiin, elektroniseen tiedusteluun ja ilmavalvontaan (AWACS) – ostot, optiot, vuokraus ja sopimukset naapurimaiden kanssa yms.
Merivoimien roolikin joudutaan arvioimaan uudelleen. Jos ilmasilta takaa nopeat täydennystoimitukset ja liittoutuminen turvaa meriyhteydet Itämerellä, mihin tarvitaan pinta-aluksia? Rauhanajan rajavalvontaan? Rannikkojoukkojen rooli ja ilmasta-merelle -vaikuttaminen luultavasti korostuvat merivoimissa. Kysymysmerkiksi jää sukellusvenelaivasto. Jos Ruotsi ja Norja panostavat sukellusveneisiin (A26), miten Suomi suhtautuu tai osallistuu toimintaan?
Maavoimien merkitys puolustuksen perustana ja alueellisen kontrollin takaajana pysyy ja vahvistuu. Mutta strategian painopisteen epäilen osittain siirtyvän territoriaalisesta puolustuksesta ex-territoriaaliseen pelotteeseen. Operatiivisten joukkojen uudistus / materiaalihankinnat / taistelutavan muutos vuosina 2016-20 antaa viitteitä tulevasta. Suomen tykistö on perinteisesti ollut Länsi-Euroopan vahvimpia, ainakin lukumäärältään. Tykistön modernisointi saattaa hyvinkin siirtyä maavoimien kehittämisen keskiöön. Kolmen A:n kansantalous ansaitsisi neljän A:n vastaiskukyvyn: Amokset, Archerit, ATACMSit (raskaat raketinheittimet) ja AGM-158 JASSM ER (extended range) – tai vastaavat kaukovaikutteiset aseet puolustukseksi ja pelotteeksi.
Johtamis- valvonta- ja kommunikaatiojärjestelmien uudistaminen ja pitäminen kehityksen kärjessä pysyy kuitenkin tärkeimpänä prioriteettina kaikkien puolustushaarojen kannalta.
Sveitsin Gripenit hankittiin korvaamaan F-5:sia. Olettaisin että Sveitsi korvaa aikanaan myös 33 Hornettiaan, jolloin siellä on postimerkin kokoista plänttiä puolustamassa yli 50 ajanmukaista hävittäjää. Suomen tie ei ole Sveitsin tie oikein missään asiassa, valitettavasti.
F-35:n hinnasta on monenlaisia arvioita. Yhtä kaikki, en näe miten olisi varaa edes kahteen laivueeseen (48kpl). Suomen valtiontalous näyttää olevan pysyvällä kriisiuralla. Talouskasvua ei ole odotettavissa, ja vaikka sitä yllättäen tulisikin, se ei riitä muuttamaan valtion finanssien perussuuntaa.
Ratkaisuksi ehdotan kolmikantaa:
1) nykyistä pienempi määrä koneita, ehkä vain laivueellinen;
2) paljon lisää lennokkikapasiteettia, myös taistelukykyisiä (UCAV);
3) lisää ohjusaseistusta
Kaikkien kolmen kohdalla hankinnoissa tulee pitää todellisena vaihtoehtona muitakin kuin Lockhheed-Martinin ja EADS:in tuotteita. Muussa tapauksessa rahat eivät riitä järkeviin määriin. Hehkutan edelleen Kiinaa: Siellä on länsimaisten yritysten tuotannon ulkoistamisen, tehokkaan teollisuusvakoilun, härskin kopioinnin ja halpojen tuotantokustannusten ansiosta edistytty aseteknologiassa. Lennokeissa Kiina on jo nyt vaihtoehto. Häivekoneiden kohdalla tilanne on huonompi, koska kyse on paljon muustakin kuin matalasta tutkaheijasteesta.
Samoin kuin tähänkin asti: ei mitenkään. Suomi on pysyvästi ulkona sukellusveneistä. Minisukellusveneet mahtuisivat ehkä rahoitusraameihin. Löytyykö niille todellista käyttöä, en tiedä. Näkisin että miehittämättömät laitteet tulevat yhä suuremmassa määrin myös merivoimien käyttöön.
Sveitsin asevelvollisuusjärjestelmästä Suomella olisi monenlaistakin opittavaa. Viittaukseni Sveitsin 22 JAS Gripeniin oli kuitenkin vain arvaus Suomen seuraavan (viimeisen) miehitetyn ensilinjan hävittäjän konetyypistä ja lukumäärästä, kun aikanaan Hornetit ja Hawkit korvataan.
Huoltovarmuuden vuoksi saattaa kannattaa silloinkin suosia Ruotsia, Norjaa ja Saksaa asehankinnoissa, etenkin jos noista maista on saatavissa Suomelle sopivaa materiaalia – uutena, käytettynä, vuokrattuna tai ”yya-sopimuksin”. Ei tarvitse mennä merta kauemmas kalaan.
Nousevat maailmanmahdit – Kiina ja Intia – epäilemättä panostavat varusteluun tuottaakseen kilpailukykyisiä aseita omiin tarpeisiinsa ja vientimarkkinoille. Kiinan ballistinen merimaaliohjus DF-21D on herättänyt huomiota USAn lentotukialuksien uhkana. Intian hypersooninen Shaurya-ohjus taas lienee maailman nopein pitkän kantaman ”ristelilyohjus”. Suomelle ne eivät sovi, mutta tarjolle tulee mahdollisesti muutakin materiaalia. Tositoimissa testattua aseistusta saadaan sen sijaan Israelista, jonka kanssa Suomi on solminut kauppasuhteita jo Tampellan heittimien lisenssioinnista alkaen.
Yhteinen meritilannekuva on ehkä onnistuinen yhteistyömuoto Ruotsin kanssa. Yhteistoiminnan laajentaminen pintaa syvemmälle – sukellusveneisiin – voi osoittautua liian kunnianhimoiseksi hankkeeksi. Itse sukellusvene ei liikoja maksaisi (A26 noin 100M euroa eli uuden sukupolven monitoimihävittäjän verran), mutta koulutuksen, huollon, satamien yms. infrastruktuurin rakentaminen tulisi Suomelle liian kalliiksi. Se opittiin jo helikopterihankinnoissa.
Kun otetaan huomioon, että meillä on asevelvollisuus, ei yleisesti ottaen ole mitään järkeä hankkia miehittämättömiä lennokkeja. Esimerkiksi Ranger-lennokin tehtävät voitaisiin toteuttaa paljon halvemmin ultrakevyellä koneella. Kyllähän se lentokone tulee tositilanteessa kenttään, mutta lentäjä on halvempi kuin kaukokäyttölaitteisto. Jos varsinainen kallis osa, tiedusteluvarustus, varustetaan laskuvarjolla, on hyvä mahdollisuus, että sama tiedusteluvarustus voidaan asentaa useampaankin koneeseen.
Jos halutaan käyttää puolustuskyvyttömiä, mutta aseistettuja panssarintorjuntalennokkeja, tulevat nämäkin halvemmaksi, jos ne tehdään miehitetyiksi.
Aivan vastaavasti on halvempaa kouluttaa raivaussukeltaja kuin ostaa miehittämätön raivausrobotti.
Ja kun tiedän olevani sijoitettuna joukkoon, joka tositilanteessa kärsii miestappioita ihan varmasti, on aivan turha tulla valittamaan minulle, että yllä esitetty ajatusmali olisi moraaliton.
”Esimerkiksi Ranger-lennokin tehtävät voitaisiin toteuttaa paljon halvemmin ultrakevyellä koneella. Kyllähän se lentokone tulee tositilanteessa kenttään, mutta lentäjä on halvempi kuin kaukokäyttölaitteisto.”
Jos ultrakevyttä ryhtyy varustelemaan Rangeria vastaavaan kapasiteettiin, sekin maksaa. En myöskään näe mistä noille löytyisi pilotit, sekä ammattitaito- että rohkeusmielessä. Harva haluaa itsemurhatehtäviin. Niitä jotka haluavat, ei kannata käyttää.
Miehitetyillä ei voi myöskään korvata esim. tänä vuonna hankittuja minilennokkeja. Niiden koko, käyttötavat, tilan ja huollon tarve jne. ovat niin erilaiset.
Miehittämättömät laitteet kehittyvät niin hurjalla vauhdilla, että on tuplavahinko jos Suomi jää jälkeen. Meillä olisi mahdollisuus olla tämän kehityksen isoimpia hyötyjiä, jos asioita hoidetaan ennakkoluulottomasti ja omista tarpeista lähtien. Nykyään ”kaukopilotti” ohjaa aseistettua lennokkia. Alle 20 vuoden sisään hän ohjaa parvea, jossa saattaa olla kymmeniä pienikokoisia taistelulennokkeja. Perusteknologia tuohon on jo olemassa.
Se seuraava 2015-jälkeinen uudistus on myös toimintojen supistamista. Puolustusvoimat on kopioinut yritysviestinnästä terminologian, jossa ihmisten irtisanominen ja toimintojen alasajo on ”uudistus”, ”uusiutumista”, ”tehokkuuden lisäämistä”, ”voimavarojen vapauttamista” tms.
Kurjistumisen etenemistä voi hidastaa käyttämällä aivoja materiaalihankinnoissa. Oliko fiksua rakentaa ilmatyynyalus ja vasta sen jälkeen huomata, että merivoimien rahat eivät riitäkään? Oliko fiksua pitäytyä NH-90-hankinnassa koko laajuudessaan senkin jälkeen, kun tavara ei ole tilatun mukaista, ja aikataulut pissivät kuin ranskanpullilta tilatussa ydinvoimalassa? High-tech-armeija on hieno juttu, mutta onko meillä siihen varaa? Löytyisikö ”lähes yhtä hyviä”, mutta paljon halvempia ratkaisuja?
Nuo olivat retorisia kysymyksiä. Näkisin että materiaalihankinnoissa ollaan pakotettuja kohdistamaan katse Kiinaan. Se ei ole kovin iso ontelma, koska tilanne siellä on muuttunut olennaisesti Norinco-rynkkyjen hankkimisen jälkeen. Kysymys siitä onko Wing Loong UCAV-lennokki amerikkalaisen Reaperin veroinen ei ole retorinen, mutta siihen saa vastauksen vain testaamalla. Hintaero on niin valtava, että loppupeleissä Suomen kannalta kyse on siitä halutaanko UCAV-kapasiteetti vai ei. Mitä tulee Hornettien korvaamiseen, mitä nopeammin luovutaan ajatuksestakin hankkia F-35:sia, sitä parempi. Kuudestakymmenestä haaveileville pitäisi järjestää kahden viikon intensiivikurssi Suomen valtiontalouden tilasta.
En usko että päivä paistaa 2015 jälkeenkään. Se että tietyn hallituspuolueen edustajilta on tullut huolestuneita kommentteja puolustusvalmiuden tilasta, ei kerro mitään. Sanat eivät ratkaise vaan teot, ja kykypuolueessa ajetaan kaksilla vankkureilla.
Jälleen ajatuksia herättävää lukemista kaikin puolin,
Lopputulema näyttää edelleen olevan että: Joko nostetaan määrärahoja, tai lopetetaan ne kokonaan. Valtiohan hgarrastaa kaikenkaikkiaan turvallisuuden alasajoa, ainakin periferiassa. Muutaman vuoden päästä ei Rovaniemen pohjoispuolelta montaa poliisia löydy. Jos Tampereenkin korkeudella joudutaan turvautumaan kansalaisten partiointiin, on se piru aika pian merrassa.
Jos NATO suosittaa 2% osuutta puolustukseen BKTstä niin kannattaa se varmaan ottaa jonkinmoisena minimitasona. Suomessa alasajo on jatkunut niin pitkää, että pitäisi vuosikymmen ajaa 4% tasolla että päästäisiin taas jonkinmoiseen reaaliseen tasoon, ja sitten laittaa rahat sille minimitasolle.
Se että laitetaan liianvähän rahaa puolustukseen ei auta ketää. Saman saa jos rahaa ei laita ollenkaan. Eli kaipa pitäisi laittaa semmoiset puolustuvoimat joiden pitäisi olla sensijaan että minkä halutaan rahaa laittaa.
Kykypuolue on saanut tahtonsa läpi. Hevoselta kysytään paljonko se mahdollisesti haluaisi kiskoa, mutta ei katsota sitä mihin se pystyisi. Ei hevolle tietenkään voi laittaa perään niinkään suurta kuormaa että se ei jaksa sitä kiskoa, mutta totuus on näiden kahden ääripään välissä. Paljon kivempaa hassata rahat ”yksityisille tehokkaasti toimijoille” kun katsoa että ne tehokkaat toimijat toimisivat normituksen mukaan.
Ei taida Suomesta olla huolissaan enää kuin Persut. Kokkarit haluaa olla vaan Suomella töissä, ja nyppiä kahvipöytäpullista rusinat pois.
Tuo Naton 2 % on tavoite, mutta totuus näyttää tältä:
”[Kahteen prosenttiin] pääsi vuonna 2006 ainoastaan 5 Naton 21 eurooppalaisesta jäsenvaltiosta (Islanti ja Turkki pois lukien). Neljä vuotta (2010) ja kaksi uutta jäsentä myöhemmin tavoitteen saavutti 4 jäsenmaata.”
Lähde: http://fmashiri.wordpress.com/2012/11/20/tilasto-valhe-ja-emavalhe-osa-1/)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Uskoisin kuitenkin, että Tykistöprikaatin suhteen tilanne eroaa muista ”yhdistettävistä” varuskunnista.
Tykistöprikaati liitetään Porin Prikaatiin, ja lehtitietojen mukaan Niinisaloon perustetaan jääkäripataljoona, joka jatkaa PKARPR:n koulutustehtäviä.
Tämän jälkeen PORPR:lla on kaksi varuskuntaa. Säkylä ja Niinisalo. Toisessa koulutetaan jalkaväkeä, viestiä ja pioneereja. Toisessa tykístöä, (tykistön viestiä), kranaatinheittimistöä ja jalkaväkeä. Niinisalossa on paremmat harjoitusmaastot, uusi muonituskeskus ja vuonna 2004 remontoitu valtava lamellikasarmi. Säkylään ei ole tehty uusia rakennuksia vuosikymmeniin, Kymmenen vuoden päästä siellä tarvitaan hirveän kallis ja iso remontti.
Veikkaisin, että seuraavassa uudistuksessa PORPR siirretään kokonaisuudessaan Niinisaloon.
Jos PorPr vielä kutistuu lähinnä kv-joukkoja kouluttavaksi pumpuksi, niin siirto Niinisaloon on jopa todennäköinen.
Jokos se uusi nato-rynnäri on valittu? Vanha rk ja venäjäläinen patruuna ei sovi oikein nykyakendaan.
Seuraavassa PVuudistuksessa luovutaan ainakin yhden saaren käytöstä, omistusoikeutta käyttävä Senaatti-kiinteistö myy sen viereiselle kaupungille, joka kaavoittaa sinne noin 4000 tonttia, jotka myydään a 250000 € kappale.
Jälleen kerran iso käsi ammattisotilaalle hyvästä, joskin hieman entistä kiukkuisemmasta (?) bloggauksesta. Hauska nähdä miten samana päivänä tulee samoja ajatuksia. Käsittelin itse rahojen riittämättömyyttä koulutukseen kirjoituksessani http://fmashiri.wordpress.com/2012/10/17/risktagning-tankar-om-forsvarsreformen/. Hyvä, että ammattisotilas käsitteli materiaalia laajasti, kun itse jätin sen puolen huningolle.
Puolustusmateriaalin suhteen olet oikeassa. Suunnitellut hankinnat ovat ehdoton minimi ja nykyisillä kehyksillä lisäämiseen ei ole varaa, vaikka uusi hanke havaittaisiin kuinka tarpeelliseksi. Jos uutta lisätään, niin jokin muu karsitaan. Olen huolissani hankkeiden herkkyydestä ajan suhteen. Yhden hankinnan lykkääminen toisen kustannuksella esim. 5 vuotta merkitsee sitä, että kallistuminen on hillitöntä. Kuvittellaan esim. että 5 v. lykättävä hankinta kohdistuu materiaaliin, jonka vuotuinen hinnannousu on 6 % (kts kirjoitukseni ja FOI:n raportti). Tämä merkitsee sitä, että loppuhinta on +34 %! Tällöin käy juuri niin, että suunitellun n kappaleen sijasta saadaan 0,66n kappaletta tai sitten jätetään ostamatta koulutus- ja tukijärjestelmiä (simulaattorit), eli vedetään hanke torsoksi. Nykyisillä rahoituskehyksillä, joissa hankkeet alkavat kilpailla keskenään näin on jo käymässä.
Naseva bloggaus tuotti nasevia kommentteja. Kommenteista näkyy, että Yhdysvaltain Afganistanin ja Arabian niemimaan täsmäiskuoperaatioiden myötä UCAV-konsepti on noussut pintaan. Voin vain sanoa, että onhan se Reaper/Global Hawk kiva, eikä sitä oikein pysty torjumaan (pl. BUK-M1, joka yltää tarpeeksi korkealle), mutta järjestelmän hyötykuorma on pieni ja sen vaatimat henkilöstöresurssit ovat mielestäni kohtuuttomat meidän oloihimme (so teknoarmeija). Minilennokit sen sijaan saattaisivat sopia uuteen taistelutapakonseptiin, mutta en lähde varauksettomasti kannattamaan tätäkään ilman taustatutkimustiietoa.
Ratkaisevaksi muodostunee tulevaisuudessa Hornetin seuraaja. Jos ko. projekti rahoitetaan ja toteutetaan etupainotteisesti, voidaan saada 30-40 konetta. Jos homma ryssitään (tilausvaltuuksia ei saada ajoissa), niin laskettavaksi tulee helppo (1+x)^a, jossa x=vuotuinen hinnannousu desimaalilukuna, a=viivästys vuosina. Sama tietysti tulee eteen jos arvioidaan koneiden lukumäärää päivän hinnassa.
Helppoa ei siis ole pv:n hankkeiden omistajilla ja muulla hankehenkilöstöllä.
Jos joku hehkuttaisi miehittämättömiä taistelulennokkeja USA:n kokemusten perusteella, hän syyllistyisi samaan virheeseen kuin Gustav Hägglund hehkuttaessaan taisteluhelikoptereita Libanonin kokemustensa perusteella. Molemmissa kohdin menestyksen takana oli vastustajan puuttuva ilmapuolustus. Suomella ei ole sitä etua.
Puffasin UCAV:eja, koska minusta ne ovat ”ajatus jonka aika on tullut”. Teknologia on vielä suhteellisen nuorta, mutta se etenee kovaa vauhtia. Tämän hetken standardi on Reaper, mutta jo kymmenen vuoden sisällä se on Taranis, Neuron tai joku muu häiveominaisuuksilla varustettu kone. Hinnat ovat kovasti korkeita, mutta ei JASSM-kauppakaan ollut halpa. Reaperin hinta on n. 30 milj., Wing Loongin n. 1 milj. dollaria. Kantama n. 4000 kilometriä. Kiinalaisten ”stealth-UCAV” kopioiden saapuminen markkinoille on vain (lyhyen) ajan kysymys.
En tiedä löytyykö jo Reaper-sukupolven laitteille kustannustehokasta käyttöä, mutta ei se mahdotonta ole. Esim. Suomen Lappi on varsin heikossa hapessa puolustuksen suhteen, ja voisi myös olettaa että Venäjän ilmapuolustuksen mahdolliset katvealueet löytyvät sieltäpäin. Todennäköisesti tuon sukupolven laitteilla olisimme pakotettuja toimimaan pelkästään omalla alueellamme.
Jos visiointi sallitaan, niin 4000km kantama tarkoittaa, että rajan voi yhtä hyvin ylittää Norjan ja Venäjän rajaa pitkin kohti Barentsin merta, ja lähestyä vaikkapa Pietarin pohjoispuolella olevaa kohdetta idästä. Yksikin venäläisen sotilaslentokentän lähelle sotatilanteessa ”puskasta” päässyt UCAV maksaisi takaisin paitsi itsensä, myös koko UCAV-ohjelman. Suomi joko on mukana UCAV:eissa tai ei. Minun mielestäni pitäisi olla, etenkin kun seuraava hävittäjähankinta tarkoittaa pakostakin ilmavoimien osittaista amputaatiota.
Mikä kone sitten korvaisi Hornetin? Olen ymmärtänyt, että johtuen USA:n Hornetin käytöstäpoistosta vuoteen 2023 mennessä, ei ole mahdollista jatkaa Hornetin käyttöä Suomessakaan, koska ei saada enää varaosia. Näin ollen viimeistään 2030 poistuu viimeinen Hornet ja ensimmäinen poistunee jo 2025. Vaihtoehdot:
F-35: niin kallis, että määrä jäisi varmaan johonkin 35 paikkeille. Ei varmaan kannata.
JAS Gripen: varmasti halpa vaihtoehto. Näitä voisi ehkä saada sen 60 kpl.
F-18 Super Hornet: voisi olla hyvä vaihtoehto joskin saattaa poistua USA:n käytöstä F-35:n tullessa käyttöön jolloin varaosaongelma saattaa toistua.
F-15 Silent Eagle: en tiedä tästä. Mainostetaan halvempana kuin 5. sukupolven koneet ja monet sodat käynyt konetyyppi.
Eurofighter: miksi ei?
Rafale: Intian suurtilaus tuonee tämän vaihtoehdon realistisemmaksi.
Sitten tosiaan mustana hevosena joku kiinalainen hävittäjä J-20. Venäläistä ei varmaan harkita edes.
Omana mielipiteenä ottaisin mieluummin 60 kpl JAS Gripen NG koneita kuin 35 kpl F-35 koneita. Aseistuksestahan se viime kädessä on kiinni ja varmaan samoja ohjuksia voi ampua Gripenistäkin.
Reblogged this on Nallekarhun blog.
Auttaako tässä 2020-luvun jälkeen enää mikään muu kuin se että valtio ottaa puolustusmateriaalin valmistuksen omiin käsiinsä perustamalla tehtaita, tai ostamalla kotimaisia puolustusmateriaaliyhtiöitä markkinoilta.
Oikeasti muuta keinoa ei ole kuin pv:n rakenteen suht radikaali muuttaminen. Se voi tarkoittaa myös puolustusvoimien tehtävien tarkistamista. Toivotaan-toivotaan-tilanne jatkuu vain, sen tien päässä on vajoava suorituskyky. Vaikeaa näyttää olevan, Puolustusuudistus näyttäytyy todennäköisimpänä vaihtoehtona. Kansalaisille tuskin näitä asioita avataan, varsin monimielinen ilmaisu: ”maanpuolustuksen etu” menee kaiken edelle. Tuon ilmaisun sisältö on monimielinen.