Ilmasodan lyhyt oppimäärä

Sodan tullessa ilmavoimat lentää 3 päivää. Hornetit tuhotaan maahan. Lentäjät tapetaan koteihin tai jos he pääsevät koneisiin, heidän keskimääräinen elinikä on 17½ minuuttia. Mitä me voidaan, kun meillä on vain muutama kone ja Venäjän ilmavoimilla on 4000+ ilma-alusta? Lähdetään kaikki käpykaartiin, tai vähintään Viking Isabellalla Tukholmaan!!!

Tällaisia tarinoita on internetin keskustelupalstat tulvillaan. Mutta tarkastellaanpas voimasuhteita ilmassa hetkinen ihan vain numeroiden valossa. Kaikki luvut perustuvat julkisiin lähteisiin, kuten IISS Military Balance, warfare.ru ja PV:n internetsivut. Kuten muissakaan tämän blogin artikkeleissa, turvaluokiteltua kamaa on turha etsiä. Tarkastelun painopiste on asejärjestelmien lukumäärissä, ne kun ovat tavan lukijalle helpompia hahmottaa kuin valvonta-, johtamis- tai tukeutumisjärjestelmän ns. force multiplierit. En tässä yhteydessä käsittele julkisten lähteiden luotettavuutta, hyväksytään nyt tällä kertaa numerot  sellaisenaan.

Aloitetaan tarkastelu omista ilmapuolustusjoukoista. Kuten kaikki tämän blogin lukijat tietänevät, Ilmavoimien pääkalusto muodostuu 62 Hornetista. Koska taistelukoneet ovat järjestelminä monimutkaisia ylläpidettäviä, olettakaamme että niistä on kerrallan hieman alle 80% eli 48 konetta lentokuntoisina. Joillakin alkaa jo leuka väpättämään.

Hornetien tehtävien ollessa pääsääntöisesti ilmapuolustuksellisia ja omassa ilmatilassa tapahtuvia, niiden aseistus on kevyttä ja uudelleenaseistus sekä tankkaus maassa on melko ripeää. Lisäksi ilmataistelujen tapahtuessa lähellä omia kenttiä, lentomatkat ovat lyhyitä. Olettakaamme siis, että Hornetilla kyetään, ainakin taistelujen alkuvaiheessa, lentämään 5 lentosuoritusta vuorokaudessa. Tällä laskuopilla Ilmavoimat kykenee 240 lentosuoritukseen / vrk. Vaikka Hornetissa on ripustimia enemmänkin, olettakaamme että kukin kone lähtee 4+2 varustuksella ilmaan, siivissä on siis 4 x AIM-120 AMRAAM ja 2 x AIM-9 Sidewinder – ohjusta.

Ilmavoimien harjoitushävittäjinä palvelevilla Hawk – koneilla voidaan tarvittaessa suorittaa taistelulentoja. RAF:n käytössä Hawkin rooli oli tarvittaessa toimia lentotukikohdan suojaamistehtävässä. Koneissa ei ole tutkaa, aseistuksena tykki ja 2 infrapunaohjusta. Olettakaamme, että Sveitsistä käytettynä hankitut ja myöhemmin modernisoidut 16 kpl Hawk Mk.66 – konetta toimivat tässä tehtävässä.

Kohteita suojaamaan on tietysti olemassa myös maa- ja merisijoitteista ilmatorjuntaa. Kohta poistuvaa BUK M1 – kalustoa on kolmen patterin verran, yhteensä 9 ohjusvaunua. Näiden lisäksi ohjusvaunun parina toimii latausajoneuvo, josta ohjuksia voidaan myös tarvittaessa ampua. Yhteensä ampumavalmiita ohjuksia on siis 72 kappaletta.

ITO 90M (Crotale) – vaunuja on IISS:n mukaan palveluskäytössä 20 kappaletta. Jokaisen vaunun katolla on 8 kpl VT-1 ohjusta. Crotale-yksiköillä on siis kerrallaan ampumavalmiina enintään 160 ohjusta.

ITO 05 (ASRAD-R-FIN) – vaunuja on neljä yksikköä, yhteensä 16 vaunua. Jokaisen vaunun katolla on 4 ohjusta, lisäksi jokaisen vaunun parina on yksi jalustalta laukaistava ohjus (RBS-70 MANPAD), yhteensä ITO 05 – yksiköissä on 80 ampumavalmista ohjusta.

ITO 05M (RBS-70) ohjusampumalaitteita on IISS:n mukaan 86 kappaletta. Olettakaamme, että tähän lukuun sisältyy 16 ampumalaitetta jotka on sijoitettu ITO05 – vaunujen pariksi. ITO 05M – yksiköissä on siis 70 ampumavalmista ohjusta.

Näiden lisäksi on olemassa joitakin satoja tykkejä, malliltaan 35 ITK 88, 23 ITK 95 ja 23 ITK 61.

Koska ilmatorjuntajärjestelmätkään eivät aina toimi, olettakaamme että 90% niistä on kerrallaan rivissä. Täten maasijoitteisella ilmatorjunnalla on kerrallaan hieman yli 330 ilmatorjuntaohjusta kerrallaan ampumavalmiina, ja lisäksi tietysti tykkikalusto.

Merivoimien taistelualuksilla ohjuskalustoa löytyy tänä päivänä enää Hamina – luokan ohjusveneistä, 4 venettä á 8 ITO 04 Umkhonto – ohjusta = 32 ampumavalmista ohjusta kerrallaan. Rauma – luokan ohjusveneiden varustukseen kuulunut ITO 91 Mistral on poistunut/poistumassa palveluskäytöstä ohjuksen käyttöiän tultua täyteen, korvaavaa järjestelmää ei ainakaan vielä ole hankittu.

Yhteensä PV:llä voidaan siis arvioida olevan minä hetkenä hyvänsä käytettävissään hieman alle 700 nykyaikaista ilmaan ampuvaa ohjusta, satoja ilmatorjuntatykkejä ja tuhansia ilmatorjuntakonekiväärejä. Entä sitten se vastapuoli?

Venäjän ilmavoimien kirjavasta konekalustosta nousee esiin vain muutama konetyyppi, jotka ovat käyttökelpoisia taktiseen offensiiviseen ilmatoimintaan oman maan rajojen ulkopuolella. Nämä ovat Su-27 ilmaherruushävittäjä versioineen (Su-27 + Su-30 + Su-35), Su-24 rynnäkkökone (tulevaisuudessa Su-34), Su-25 lähitulitukikone ja Tu-22M pommikone. Jätän huomioimatta MiG-31 – kaluston sekä MiG-29 – kaluston, kumpikaan ei ole suunniteltu offensiiviseen vastailmatoimintaan vastustajan ilmatilassa ja jälkimmäisen osalta on erinomaisen paljon kysymysmerkkejä lentokuntoisuudesta.

Hornetin päävastustajaa, Su-27 – kalustoa ja sen eri versioita on Venäjällä käytössä lähteestä riippuen 260 – 300 konetta. Venäjä ei missään tilanteessa kykene ryhmittämään kaikkea lentokalustoaan vain yhdelle operaatiosuunnalle, koska maan alueellista koskemattomuutta on turvattava myös muilla rajoilla. Olettakaamme tässä ajatusleikissä, että Su-27 – kalustosta (laskettuna 280 koneella) on sodan sattuessa Suomen rintamalla 60%. Näistä lentokelpoiseksi laskemme 80%. Horneteja on siis vastassa 134 nykyaikaista hävittäjää. Koska lentomatka punaisilla ilmavoimilla on pidempi ja hävittäjien täytyy saattaa pommi- ja rynnäkkökoneita joiden uudelleenaseistaminen maassa on hidasta, lasketaan koneille 3 lentosuoritusta / vrk. Punainen hävittäjäkalusto kykenee siis 400 sotalentoon vuorokaudessa.

Ilmataistelussa Suomesta siniset ilmavoimat kykenevät siis noin kuuteenkymmeneen prosenttiin punaisten hävittäjien taistelulentomäärästä. Kaluston ollessa kohtuullisen tasaväkistä, erotus on katettava paremmalla koulutuksella sekä maa- ja merisijoitteisella ilmatorjunnalla. Joka tapauksessa jo yksinkertainen määrien tarkastelu osoittaa, että emme olekaan niin alivoimaisia kuin äkkiseltään luulisi.

 

JK. Kuten valistunut lukija havaitsi, tämä tarkastelu jätti mittaamattoman määrän variaabeleita käsittelemättä, kuten lentotukikohtiin kohdistuvan asevaikutuksen (ballistiset ohjukset, risteilyohjukset, pommikoneet, rynnäkkökoneet), sään vaikutuksen eri konetyyppien lentokelpoisuuteen, jne. Näitä kaikkia on vaikea mallintaa luotettavasti edes esimerkkiin riittävällä tarkkuudella. Tukeutumiskyvystä on vaikea antaa luotettavia arvioita, ja tässä tarkastelussa käytetyt 5 lentosuoritusta/vrk (sininen) ja 3 lentosuoritusta/vrk (punainen) voivat huomattavasti poiketa todellisuudesta, varsinkin kriisin jatkuessa pidempään. Venäjän osalta suhdelukuihin vaikuttaa myös merkittävästi se, kuinka paljon he joutuvat sitomaan kalustoa muille operaatiosuunnille. 20 000 kilometrissä maarajaa nimittäin riittää myös turvaamista.

34 thoughts on “Ilmasodan lyhyt oppimäärä

  1. Yrjöperskeles kirjoitti:

    Kiitokset kirjoituksestasi. Itse asiassa tuo herätti maallikon mielessä jonkunlaista toivoa, kun käsitykseni ilmavoimien mahdollisuuksista on ollut suurinpiirtein sellainen, mitä ensimmäisessä kappaleessa kirjoitit. Muutama kysymys tuli tuoreeltaan mieleen:

    1. Onko MiG-29 venäläisillä tosiaankin vain torjuntahävittäjäkäytössä?

    2. Liekö venäläisillä vielä naftaliinissa MiG-23 kalustoa? Tyyliin ”jos ei laatua, niin määrää kumminkin”.

    3. Minkälaista käyttöä noilla Hawkeilla tarkalleen ottaen olisi? Kohteena rynnäkkökoneet / tst-hekot? Hävittäjiä vastaan tutkaton kone taitaa olla aika onneton.

    4. Hävittäjistä ei ole iloa, jos ei ole paikkaa, mistä ne saadaan ilmaan, ja tämä koskee venäläistäkin. Sain jostain (älä kysy mistä, en minä muista) käsityksen, että Luoteis-Venäjällä ei ole läheskään niin paljon toimintakuntoisia sotilaslentokenttiä kuin vielä kylmän sodan aikana oli. Lienenkö ihan metsässä tämän luuloni kanssa?

    5. Minkähänlaiset mahdollisuudet suomalaisilla on elektroniseen sodankäyntiin? Ilmavoimien viestikoelaitoksesta liikkuu kaikenlaisia ufojuttuja. Ainoa, mikä hänessä lienee varmaa on se, että ne, jotka tietävät, eivät kerro.

    Olis muuten mielenkiintoista saada samanlainen päivitys merivoimista.

    • ammattisotilas kirjoitti:

      1) Itse kone on alunperin suunniteltu torjuntahävittäjäksi, Su-27 on suunniteltu ilmaherruushävittäjäksi jolla taistelu viedään vastustajan alueelle. 1990-luvulla Mikojanin ja Suhoin lobbauskilpailu päättyi jälkimmäiseen voittoon. Seurauksena Su-27:ää on modernisoitu ja myyty runsaasti myös ulkomaille. MiG-29:t ovat pääosin 1980-luvun kuosissaan ja ajoittain konetyyppi on ollut lentokiellossa. Teknisesti mikään ei estä lentämästä MiG-29:llä toisen maan ilmatilaan, mutta konetyypin ominaisuuksien, ryhmityksen ja koneiden fyysisen kunnon vuoksi pidän epätodennäköisenä että sillä pyrittäisiin operoimaan syvällä vastustajan ilmatilassa. Näkisin pikemminkin niin, että mikäli Venäjän ilmavoimat pyrkivät operoimaan vastustajan ilmatilassa, sille alueelle ryhmitetään Su-27 – kalustoa ja MiG-29 – kalustoa käytetään torjuntahävittäjänä niillä alueilla joissa sotatoimet ovat puolustuksellisia.

      2) Koneita on reservissä, kaluston kunto, lentäjien koulutus ja tukeutumiskyky suuri kysymysmerkki. Lähi-idän sodat ovat osoittaneet, että ilmassa laatu on merkittävästi suurempi tekijä kuin määrä, koska ilmassa ei voi piiloutua.

      3) Lentotukikohtaan hyökkäävät rynnäkkökoneet, joiden ilmasta-ilmaan suorituskyky on Hawkiakin huonompi.

      4) Toimintakuntoisia lentotukikohtia pohjoisesta etelään ovat ainakin Kilpajärvi, Montsegorsk, Olenegorsk, Alakurtti ja Besovets (Petroskoi). Kysymysmerkillä Afrikanda, Lotinapelto, Levashovo. Tukikohdissa on riittävä infrastruktuuri ottamaan vastaan enemmän koneita kuin mitä niihin on tällä hetkellä ryhmitetty.

      5) Jälkiteollistuneena yhteiskuntana hyvät mahdollisuudet. Välineet, joukot ja menetelmät lienevät kaikki turvaluokiteltua kamaa.

      Harkitaan merivoimia.

  2. Juho kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus.

    Pari kysymystä heräsi itsellänikin, eli:

    1) Onkos ammattisotilaalla tietoa, milloin Hornetit tulevat tiensä päähän.

    2) Mitä mieltä olet ajatuksesta, että Hornetien jälkeen Suomeen hankittais hävittäjiä Ruotsista. Onko JAS Gripeneistä mihinkään? Kuinka paljon JAS Gripeneiden kanssa pystyisi tekemään yhteistyötä Ruotsin kanssa esim. koulutus, huolto ja laitteiston kehityksen puolella?

    3) Minkälainen valmius Puolustusvoimilla on mielestäsi vastata taisteluhekojen toimintaan? Pystytäänkö nykykalustolla kuinka hyvin torjumaan maajoukkojen kimppuun käyvää hekoa, vai pitäisikö maajoukoille hommata jonkinnäköistä olaltalaukaistavia it-ohjuksia?

    • ammattisotilas kirjoitti:

      1) Koneiden käyttöikä on 30 vuotta. Ensimmäiset tulivat 1995 ja Ilmavoimat vastaanotti viimeiset vuonna 2000. Koneet poistuvat täten käytöstä 2025-2030. Hornetin elinkaaren suhteen suorituskyky alkaa olla parhaimmillaan juuri nyt, kun MLU 2 saadaan päätökseen.

      2) Mikäli Gripen NG tulee tuotantoon, uskon sen olevan tarjouskilpailussa mukana. Gripen C/D – mallit eivät varmaan kilvoittele siitä hankinnasta. Omat kokemukset kanssakäymisestä ruotsalaisten kanssa ovat positiiviset. Täytyy kuitenkin muistaa että Hornetin seuraaja tulee toimimaan arviolta 2030 – 2060 – välisen ajan, joten uskon Ilmavoimien haluavan 5. sukupolven hävittäjän, Gripen on hieman nuoremmasta iästään huolimatta Hornetin kanssa samaa sukupolvea. Hyvä kone siitä huolimatta.

      3) Hyvä valmius. Helikopteri on kaikista ilmamaaleista ehkä helpoiten torjuttavissa (no, kuljetuskoneiden jälkeen). Eniten haasteita helikopteritorjunnassa on maavoimien alueellisilla joukoilla, toivottavasti tämä PV:n rahallinen kuristaminen ei saa aikaan punaisia rasteja meneillään olevan Stinger – hankinnan (ITO 15?) päälle. Valmiusyhtymissä, pääkaupunkiseudulla, sotasatamissa ja lentotukikohdissa tilanne on hyvä. Viisautta oli aikanaan tuhansien ilmatorjuntakonekiväärien hankinta Itä-Saksasta. Ammusaseiden merkitystä helikopteritorjunnassa ei ole syytä väheksyä.

      Sinänsä ei ole suurta merkitystä onko ohjus olalta laukaistava vai kannettavalta jalustalta laukaistava. Maavoimat haluaa kuitenkin laserhakeutumisen rinnalle toisen hakupääteknologian eli infrapunan. Omasta mielestä näkökulma on järkevä.

  3. Yrjöperskeles kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta.

  4. Günther Prien kirjoitti:

    Kuinka pitkään taistelutoimintaan nämä suomen lentokoneet riittävät?

    Tuskinpa on oletettavissa, että koneita ei menetetä erilaisissa onnettomuuksissa tai sotatoimissa. On ilmeisen oletettavaa, että koneita saadaan korjaitua lentokuntoon, mutta tilanteen jatkuessa pidempään koneet todennäköisesti loppuvat jossakin vaiheessa ”kesken”.

  5. Hermanni kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Tämä maa on täynnä toinen toistaan erinomaisempia oman elämänsä sotapäälliköitä, jotka kuvittelevat kuuden kuukauden viestimieskoulutuksen ja pronssisen juoksumerkin antavan pätevyyden arvoida Puolustusvoimien kykyä torjua Suomeen kohdistuvia sotilaallisia uhkia strategisella tasolla. Mökkinaapuri Reiskakin tiesi sanoa kossupullon jälkeen juhannuksena, että itärajan takana on jatkuvasti valmiudessa vähintään kolme armeijakunnallista tuhoutumattomia panssarivaunuja. Ai niin ja silloin Rovajärvellä 1998 rynkyn takatähtäinkin pääsi jäätymään. Eihän näillä paskoilla voi edes sotia.

  6. A kirjoitti:

    Merivoimilla on lisäksi käytössä kaksi Hämeenmaa-luokan miinalaivaa, jotka ovat tutka- ja ohjuskalustoltaan vastaavat kuin Hamina-luokan ohjusveneet.

    Rauma-luokan ohjusveneiden ITO-91 Mistral on poistunut jo käytöstä eikä niille tule peruskorjauksen yhteydessä korvaavaa ilmatorjuntaohjusjärjestelmää.

  7. A kirjoitti:

    Tarkennetaan vielä, eli ilmatorjuntaohjuskalustoltaan vastaava.

  8. GlRaUp kirjoitti:

    Venäjän alueelliset ilmatorjuntajärjestelmät(S-300,S-400) voivat ulottaa peittoa reilusti Suomen puolelle Venäjältäkin käsin. Vihollisen mahdollisesti etenevien maavoimien mukana tulee myös ilmatorjuntaa, joka luo Suomen sisälle paikallisia vaara-alueita. Kuulostaa optimistiselta laskea Foxhound ja Fulcrum kokonaan pois uhkatekijöistä. Fulcrumin kantama on kyllä alkuperäisissä versioissa lyhyt ja se suunniteltiin pitkälti vain torjuntahävittäjäksi, mutta jos vastustajalla on halua käyttää sitä operaatioissa Suomea vastaan, niin se ainakin raja-alueilla onnistuu. Tämä nähtiin myös Georgiassa, jossa MiG-29 pääsi jopa videokuvaan tuhotessaan Georgian lennokin. Sikäli kun vihollinen ei saa mieleistänsä ylivoimaa pelkillä Flankereilla, niin on turvallista odottaa sen käyttävän apuna muitakin ilmataistelukykyisiä koneitaan. MiG-31 ei ole ketterä koiratappelija ja rakennettiin isojen koneiden ja risteilyohjusten torjuntahävittäjäksi, mutta tehokkaan tutkan ja pitkän kantaman ohjusten ansiosta on vaarallinen vastustaja BVR(Beyond-visual-range)-taistelussa, eikä ole oikeastaan hyvää syytä miksei Venäjä niitä käyttäisi taistelussa Suomen ilmaherruudesta. Joka tapauksessa Venäjän ydinpelote turvaa koskemattomuuden muita vihollisia vastaan, joten todellisuudessa ei ole edes tarvetta sitoa konventionaalisia voimia juuri muille rajoille, sikäli kun niille on täällä käyttöä.

    Pommi/rynnäkkökoneissa Su-34 on korvaamassa Fencerit, joten pommikoneet ei ole enää pian Hawkeillekaan helppoja maaleja. Fencereillähän on vain lyhyen kantaman ilmataisteluohjukset turvanaan, mutta Fullback on rakennettu ilmaherruushävittäjän pohjalta ja esitelty myös raskaassa ilmataisteluaseistuksessa. Su-34 voinee pommitustehtävien lomassa ottaa roolia ilmataisteluissakin, kunhan määrät nousevat vuosikymmenen loppuun mennessä merkittävämmälle tasolle(tavoitteena n. 124kpl vuonna 2020), tällä hetkellähän noita on palveluskäytössä alle 20, tosin tämän vuoden toimitukset ovat vasta tulossa marras-joulukuussa, jolloin odotetaan 6-10 kpl uusia Fullbackeja. Suomen konemääriin suhteutettuna sekin on aika merkittävä lisäys, jos nuo voidaan sijoittaa kaikki Suomea vastaan. Ja Su-34n siirtoja Venäjän laidalta toiselle on sotaharjoituksissakin demonstroitu, joten ne pystynevät nopeasti ottamaan osaa taistelutehtäviin kaukana alkuperäisestä sijoituspaikastaan. Tiettyjen raporttien perusteella Su-34 kokeiltiin myös Georgiassa hyvällä menestyksellä Buk-järjestelmiä vastaan, joita vanhat Fencerit eivät kyenneet riittävästi häiritsemään, on siis oletettavaa että modernia ja oletettavasti hankalaa vastustajaa, Suomea, vastaan näistä uusimmista Venäjän koneista otettaisiin kaikki irti.

    • ammattisotilas kirjoitti:

      Ilmatorjuntaohjusten kantamailmoituksissa on syytä ottaa huomioon että ne tyypillisesti ilmoitetaan maaleihin joiden kulmanopeus on lähes stationäärinen ja maali havaitaan ja otetaan seurantaan hyvissä ajoin. Esimerkiksi jos ampumaetäisyydeksi ilmoitetaan 100 kilometriä, maalin on oltava sopivalla korkeudella suoraan lähestyvä kuljetuskone joka ei tee väistöliikkeitä ja joka voidaan ottaa seurantaan esim 120 kilometrin päästä ja ohjus voidaan laukaista maalin ollessa 110 kilometrin päässä. Jos maali onkin nopeasti liikehtivä, tutkavaroittimella varustettu hävittäjä jonka lentorata on ohittava, samaisen ohjuksen kantama voikin olla vain 20 tai 30 kilometriä. Asiat eivät ole siis niin yksinkertaisia.

      Maapallon muoto tekee tilanteen vielä mielenkiintoisemmaksi. Jos maali on 100 metrin lentokorkeudessa (AGL) ja sensori on 10 metrin korkeudessa, tutkahorisontti tulee vastaan 54 kilometrin kohdalla. Tällöin ei ole merkittävästi iloa onko kantama 100 tai 200 kilometriä, jos maalia ei voi järjestelmällä edes havaita. Edelleen hommaa monimutkaistaa mikäli käytettävissä on integroitu järjestelmä missä aseella voidaan vaikuttaa jonkin toisen toimipaikan sensorihavainnon perusteella, esimerkiksi AWACS-koneella havaittuun maaliin kyetään ampumaan maasta ohjus, vaikka itse ilmatorjuntayksiköllä ei olisi maalista havaintoa.

      Joka tapauksessa asiat eivät ole niin yksinkertaisia että kaikki 40N6-ohjuksen kantaman (400 km) sisällä olevat ilmamaalit tippuvat kuin kärpäset.

  9. Ruukinmatruuna kirjoitti:

    Entäpä sitten Ruotsi – ja NATO? Voi käydä niin, että diplomatian koukerot vievät meidät veli venäläisen liittolaiseksi – tai että Länsi haluaa meidät ponnahduslaudakseen Itään. Ei niin, että se olisi todennäköistä, mutta mahdollista kuitenkin.

    On muistettava, että ilmasotaa ei käydä kalustolla vaan lentäjillä, ja lentäjien suhteen maailmassa on kahdet ilmavoimat yli muiden. Toinen on Israel ja toinen on Suomi.

    Viking Isabella on tuossa vaiheessa maalattu sirpalekaavioon, sinne on autokansille asennettu miinakiskot ja se on lastattu täyteen merimiinoja. Mukaan pääsee jos on merivoimien reserviläinen.

    • Daddy Cool kirjoitti:

      ”On muistettava, että ilmasotaa ei käydä kalustolla vaan lentäjillä, ja lentäjien suhteen maailmassa on kahdet ilmavoimat yli muiden. Toinen on Israel ja toinen on Suomi.”

      Mihin Ruukinmatruuna perustaa tietonsa näiden eri valtioiden ilmavoimien lentäjien paremmuussuhteista? Ja eiköhän nuo ilmataistelut käydä nykyään enimmäkseen ohjuksin, kuin II maailmansodan ”dog fight” tyyliin? Noh… summa summarum… kovin pitkäksi aikaa eivät Suomen ilmavoimien koneet kuitenkaan Venäjää vastaan riittäisi.

  10. Syltty kirjoitti:

    ” Voi käydä niin, että diplomatian koukerot vievät meidät veli venäläisen liittolaiseksi ”

    Tuo vaatisi kyllä SKP:n veret seisauttavan vaalivoiton sekä Johan Bätmanin presidentiksi. Mielestäni Jeesuksen toinen tuleminenkin on todennäköisempi.

  11. […] Lisäksi se on edellytys yhteiskunnan elintärkeiden kohteiden suojaamiseksi. Kuten aiemmin kirjoitin, mikäli Venäjän ilmavoimakomponentti keskitetään Suomen lähialueelle, tilanne on meille […]

  12. Liitu kirjoitti:

    Näin pikaisesti luettuani ottaisin huomioon muutaman seikan tällaisesta sotatilanteesta. Ensinnäkin jos hyökkäävänä osapuolena olisi Venäjä, tulisi sen ottaa huomioon puolustusvoimiemme koko:sodan ajan vahvuus koostuisi 240 000 miehestä, joiden koulutus ja kunto vaihtelevat suuresti, mutta silti vastustaja joutuisi kokoamaan suuren miesvoiman. Tätä määrää voi kompensoida tietysti ilmaylivoimalla ja yllätyksen suomalla edulla, mutta suuren joukon (sanotaanko vaikka 60 000) kokoaminen tuskin jäisi huomaamatta. Lisäksi kun ottaa huomioon Venäjän armeijan toiminnan tehokuuden kaukasuksella, huomaa, että sekä taktisella että operatiivisella puolella on puutteita.
    Mitä tulee henkilöstöön, olen varma että erikoisosaaminen on suomessa parempaa. Ilma- ja merivoimat on jo muutettu paremmin NATO yhteensopiviksi, mikä on keskittänyt taitoja haluttuun suuntaan. Maavoimat ovat näissä olosuhteissa perässä, ja osaaminen takkuaa. Koulutuskausi liian lyhyt asioiden sisäistämiseen.
    Puolusutksen uusi linjaus herättää minussa närää, esimerkiksi jalkaväkimiinojen hävittäminen. Aseen pelotusvaikutus itsessään olisi puolustuksellisesti huomattava. On mahdotonta sanoa, miten nopeasti voitaisiin tuotanto uhan syntyessä käynnistää uudelleen. Ilmavoimien kalustohankinnoista voin sanoa suuntautuvani mieluiten merentakaisten laitteiden hankkimiseen. F-35 Lightning hävittä soveltuisi ehkä parhaiten suomen olosuhteisiin johtuen sen kyvystä nousta pystysuoraan vaikka pienenltäkin parkkipaikalta, mahdollistaen hävittäjäkoneiden keskittämisen pois haavoittuvilta lentokentiltä. Laskeutumispaikoiksi voisivat kelvata parkkipaikat, tienpätkät, jalkapallokentät ja jäätyneet järvet tilanteen ollessa niin huono. Koneen lento-ominaisuuksienkin on sanottu olevan hyvä.

  13. Mölli kirjoitti:

    F-35 nyt olisi varmaan paskin ostos ikinä, olematon asekuorma tai tyydyttävä kuorma ulkoisilla ripustimilla (häive ominaisuudet kärsii) Helvetisti ongelmia yhä, ei kestä ukkosmyrskyjä, vesisateita jne.. Ja nuo viat on koneen valmistajan ilmoittamia..

    • Markus Nuuttila kirjoitti:

      F-35:n kehitystyö on edelleen käynnissä eikä huippunykyaikaisen hävittäjän kehittäminen suju ilman ongelmia kuin elokuvissa korkeintaan. Se on toinen asia onko viisasta aloittaa toimitukset raakileversioilla vaikka ongelmia edelleen on ratkaisematta. Tämä tosin näyttää olevan nykyajan trendi kun vastaava tapahtui NH-90 toimituksissa. Johtunee järjestelmien monimutkaisuudesta, ylioptimistisista valmistusaikatauluista sekä sen mukanaan tuomista paineista .F- 35 on saanut reilusti negatiivista julkisuutta eri puolilta vaikka sen kehitystyö ja testaus on edelleen kesken, eikä syyttä. Projektin kustannukset ovat karanneet käsistä ja koneen suorituskykyä ja ominaisuuksia on haukuttu heikoiksi vaikka varsinaista kenttätestiä (sota/konflikti) se ei ole vielä läpikäynyt (operatiivinen käyttö vasta 2018-19?). Kone on silti ainoa USA:n liittolaismaille tarjolla oleva 5.sukupolven länsihävittäjä jossa on huomioitu tulevaisuudessa olennainen selviytymiskyky häive- ja elektronisen sodankäynnin kautta.

      Tie on kivinen mutta uskon että suurimmat ongelmat pystytään ratkaisemaan vaikka ilmassa on kaikenlaista uhkailua ja jopa projektin peruuutusta on väläytelty Pentagonin taholta vaikka se tässä vaiheessa on enää todennäköistä. Koneessa on paljon lupaavia ominaisuuksia jotka ovat jääneet negatiivisuuden varjoon: EO-DAS joka toimiessaan mullistaa taistelukoneen lähipuolustuskyvyn, APG-81 AESA tutka jolla pystytään valmistajan mukaan erittäin tehokkaaseen elektroniseen tutkien ja jopa ohjusten häirintään (mm. harhamaalit) sekä muut sensorit (IR, passiiviset) ja tehokas datafuusio. F-35 on kallis mutta ilmavoimat tarvitsee selviytymiskykyä juuri S-400/500 tyyppisiä, tehokkaita it-järjestelmiä vastaan sekä naapurin uusia taistelukoneita vastaan (SU-35/50).

      Saab Gripen NG on liian heppoinen tulevaisuuden haasteiden kannalta, sen kehitystyö on liian marginaalista ja hidasta johtuen rajallisista resursseista. Köyhän ei kannata ostaa halpaa koska halpaa ja hyvää ei ole. Kustannuspaineet huomioon ottaen ongelma on vaikea: F-35 on liian kallis mutta tärkeä, Gripen NG:lla on etuna halpa hinta+operointi ym. mutta rajallinen suorituskyky (vs. SU-35 ja PAK-FA) sekä hidas kehitystyö (kone 2020-luvulla jo vanhentunut).
      Ehkä jonkinlainen HI-Lo mix voisi tulla kysymykseen jossa hankitaan 2 laivueellista Gripeneitä ja 1-2 laivueellista F-35:ä. Toisaalta huolto ja koulutus eri konetyyppeihin voisi rasittaa liikaa pieniä ilmavoimia joten uskon että mikäli F-35 on joskus toimiva kapine me hankimme niitä 40+ kpl ja loppu puolutustuskyky tulee yhteistyön kautta pohjoismaiden ja NATO:n kautta.

  14. Jarmo Lehto kirjoitti:

    Päivää
    Pahin uhka venäjältä on kulttuurinen ja taloudellinen. Venäjä omistaa jo nyt huomattavan osan suomen taloudellisesta toiminnasta ja varsinkin energiatoiminnoista. Tulevaisuudessa, jos Venäjä liittyisi Natoon, Suomi muuttuisi outoa kieltä puhuvien reservaatiksi ystäväkansojen keskellä. Hyvä on huomata kulttuurimuutos viime vuosikymmenenä , meillä on jo Venäjänkieliset uutiset ja satatuhatta etnistä venäläistä maassa. Suomen ” valloittamiseen” ei paljon Sukhoita tarvita.

  15. Jouko Heyno kirjoitti:

    Maanpuolustuksessa ei ole kyse pelkästään imavoimista, kuten edelleen jatkuva Afghanistanin sota osoittaa. Oma, tänne ylipitkä ”kommenttini” löytyy osoitteesta http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/141425-asevelvollisuus-vain-maanpuolustusta-osa-i

    Ensimmäisessä osassa olen puuttunut oletettuun Venäjän uhkaan ja ilmasotaan, II osassa tulee lisää, huomenna, jos ehdin.

    Kommentoida voi joko tänne tai sinne, seuraan tätä kommentointia mielenkiinnolla.

  16. Crash kirjoitti:

    Henkilö, jota voi luonnehtia sodan ammattilaiseksi, arvioi minulle, että ainoa resurssi joka Venäjää voisi Suomessa todella kiinnostaa ovat vesivaramme (pohjavesi, ehkä myös jävivesi) ja tämä siis siinä tapauksessa että he menettävät oman ”hookaksoonsa” esimerkiksi ydinonnettomuuden seurauksena tai ehtymisen takia.

  17. Rokka kirjoitti:

    Siis Venäjällä on pelkästään SU-27-koneita 280, ja silti oletat, että 60 Hornetiamme pystyisivät pudottamaan vastustajan koneita yhtä usein kuin ne meidän? Kun kummaltakin on pudotettu 30 konetta, vastustaja pudottelisi meikäläisiä jo tuplanopeudella, ja kun meiltä on pudotettu 60 konetta ja vastustajalta 40, meillä ei olisi enää yhtään jäljellä? Kauanko siihen menisi, että Hornet-määrämme puoliutuisi?

  18. Sotahullu kirjoitti:

    Ihmispaskaa koko kirjoitus🙂

  19. J T kirjoitti:

    Varmasti artikkelissa on totta. Mutta huomioiden Venäjän tulivoima (vaikka iso osa olisikin romua, ks linkki), raivokas investointiohjelma mm. tukikohtiin, talviaseisiin ja teknologiaan, joukkojen aito sotakokemus ja massiiviset harjoitukset, joita Suomella ei ole, operaatioiden poliittinen röyhkeys joka voi harhauttaa poliittisen ja sodanjohtomme, plus jalostetut hybridikeinot jossa osa ilmavoimista eliminoidaan vihreiden miesten ja outojen tonttien resurssein toteutetuin operaatioin ennen kuin uskotaan uhkan olevan päällä, on silloin rohkeaa puhua pariteettia muistuttavasta tilanteesta. Suomi tarvitsee määrällistä suurparannusta esim. tuhansien lennokkien, suurilukuisten maavoimien yläilmatilan torjuntaohjusten, paremman saariston puolustuksen, miinojen palautuksen, nopean valmiuden joukkojen, tehokkaamman tiedustelun, vedenalaisen valvonnan, ym. ym. muodossa, jonka kaiken tulisi ulottua puolustamaan koko Suomea.

    http://globalfirepower.com/countries-comparison-detail.asp?form=form&country1=Finland&country2=Russia&Submit=COMPARE

    • J T kirjoitti:

      On myös käyttökynnysongelma: kun hybridisota pitää epävarmuudessa ollaanko hyökkäyksen kohde vai ei ja Venäjän doktriini sanoo että vastataan taktisin ydinasein jos S400 tai Iskander asemia koetetaan eliminoida esim JASSM:eilla, on luultavaa ettei niitä ym. uskalleta käyttää ajoissa ennen kuin ilmavoimille vaaralliset esim. S400 patteristot ehtivät tehdä tuhojaan.

  20. J T kirjoitti:

    Ja lopuksi, jos Euroopan rajojen koskemattomuuteen perustuva turvallisuusjärjestelmä on hajoamassa ja yllä oleva huomioiden, on Suomella vain vaikeita vaihtoehtoja. Suomettuminen tai oikeasti uskottava oma puolustus. Jälkimmäinen vaatisi mm. Israelin Iron Dome kaltainen ohjustentorjuntaa yhdistettynä joko NATO-jäsenyyteen tai uskottavaan omaan ydinaseeseen, joka tarkoittaisi paitsi useita taktisia kärkiä, myös resilienttia laukaisujärjestelmää. Niin Intia kuin Israel ovat rakentamassa ainakin yhtä ydinkäyttöistä ydinohjussukellusvenettä. Sellainen on monimutkainen kombinaatio kapabiliteetteja joihin Suomella ei ole varaa eikä poliittista tahtoa. Tai USA:ssa tulee valtaan McCainin tapainen presidentti, joka julistaa Trumanin opin kaltaisen uskottavan ydinsateenvarjon kaikille Vapaan Maailman demokratioille.

    • Hustler kirjoitti:

      Yksittäisen sotilaan, niin rivimiehen kuin taistelulentäjän, asenne, halu ja kunto ovat toisinaan ratkaisevampia kuin hienot asejärjestelmät. Oletteko huolissamme suomalaisista nuorista ja heidän pään ja kehon kunnostaan? Monen kohdalla tuleekin olla. Käykääpäs tutustumassa laajan itänaapurin vastaaviin ikäluokkiin. Voi veljet, sääliksi käy Venäjän yhteiskuntaa ja tulevaisuutta. Miesten elinajan odotteen alhaisuus selittyy erityisesti kaikenlaisten aineiden käytöstä, ei pelkästään alkoholin, sitä on jähdytysnesteistä koviin huumeisiin. Päälle vielä tuberkuloosit ja HIVit. Pitäisi hallinnon keskittyä maansa parantamiseen, joka vie tolkuttomasti aikaa.
      Tosin meillä Suomessa pidettäköön yleinen asevelvollisuus aina, riittävän terävät Puolustusvoimat ja kerrotaan lähihistorian tärkeimmät tapahtumat, syyt ja seuraukset viimeistään vaiko varusmiehille tarkoitetussa historian kurssissa asiapohjaisesti motivaation korottamiseksi ja silmien aukaisemiseksi.
      Kun ei siitä kouluissa vieläkään opeteta järkevästi ja laajasti, huh Huh.

  21. Köse kirjoitti:

    Hyvin kirjoitit!

  22. Samovarius kirjoitti:

    En ihan jaa kirjoittajan näkemystä MiG-29 -kaluston lentokunnottomuudesta ja vanhentuneisuudesta. Myös tätä konetyyppiä on kehitetty ja Venäjällä on palveluskäytössä kuranteista versioista ainakin MiG-29SMT ja lähiaikoina laivaston ilmavoimat korvaavat Su-33:n MiG-29K /KUB -varianteilla. Myös MiG-35 on tuotekehityksessä pitkällä. Yhteensä näiden konetyyppien vahvuus on samaa luokkaa kuin Suomen ilmavoimien, hieman reilu 60 hävittäjää. Ainakin laivaston lentovoimien osalta voidaan pitää offensiivista roolia merkittävänä.

  23. jesusfrommars kirjoitti:

    ”ammattisotilas”. Oletit että 90% kamasta on ”hot”. Mutta kun se menee siten että 1/3 on huollossa, 1/3 on siirtymässä/res/valmistelemassa ja 1/3 on ns. ”hot and ready”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s