Varusteista

Käveleskelin tuossa viikon päivät sitten maastossa ja tähän kesään kuuluvaan tapaan alkoi vettä ensiksi ripsimään, sitten kaatamaan. Vetäisin repusta kuoritakin päälleni ja jatkoin matkaa kastumatta. Vaikka sotilas ei sokerista olekaan tehty, kuivana mies on taistelukykyisempi kuin märkänä. Tuli taas kerran mieleen, olisipa kiva että näin voisi olla myös palveluksessa.

Sotavarusteita hankittaessa Suomalainen menetelmä PV:n alkuajoista lähtien on ollut isojen järjestelmien suosiminen yksittäisen taistelijan varustuksen kustannuksella. Sotilaan varusteina kulkivat lähinnä kivääri, vaatetus, jalkineet ja ehkä teräskypärä useita vuosikymmeniä. Vasta kylmän sodan loppupuolella ja sen päätyttyä taistelijan henkilökohtainen varustus on hitaasti alkanut parantua sirpaleliivien, komposiittikypärien, lähiradioiden, uusien maastopukujen ja kantolaitteiden myötä. Edelleen merkittävänä puutteena voidaan nähdä henkilökohtaisen aseen tähtäysjärjestelmä, esimerkiksi punapistetähtäimen edut terästähtäimiin ovat selvät eritoten taistelijan liikkuessa ja maalitilanteiden ollessa nopeita. Huonoin varustetilanne on alueellisilla joukoilla ja selustan joukoilla, kuten tietysti ehkä kuuluukin.

Yksittäisen taistelijan varustetilanteen ollessa puutteellinen, olisi loogista antaa taistelijoille mahdollisuuksia itse parantaa omaa varustetilannettaan. Tässä kaunis ajatus kuitenkin törmää jäykän torjuvaan sotilaskulttuuriin ammattisotilaiden keskuudessa. Sotilas ei voi käyttää juuri mitään, mikä ei ole raskaalla byrokraattisella menettelyllä hyväksytty sotavarusteeksi tai mikä ulkonäöltään poikkeaa PV:n jakamasta materiaalista. Tämä tietysti on ymmärrettävää PR-mielessä esimerkiksi paraatien yhteydessä, mutta mikä helvetti siinä on ettei toimivia varusteita voi käyttää edes maastossa missä kukaan ei ole näkemässä?

Kaupallisilla toimijoilla on runsaasti tarjolla materiaalia, millä sotilas voi omaa kurjuuttaan lieventää. On Gore-Tex kenkiä, erilaisia sormikkaita, reppuja ja kantolaitteita, yksittäisen taistelijan naamioverkkoja, tähtäimiä aseisiin, walkie-talkie radioita, karttalaukkuja ja ties mitä. Monet metsästyskäyttöön valmistetut tuotteet ovat sellaisinaan soveltuvia myös sotilaskäyttöön, olosuhteethan ovat samat. Kuitenkin niin monesti eteen tullut fraasi ”jos yhdellä on niin kaikilla pitää olla” kummittelee edistyksen tiellä, aivan kuin kaikilla yksilöillä olisi yhtäläinen yhtä hyvä suorituskyky jos kaikilla on identtiset varusteet, ja aivan kuin se olisi edes hyvä tilanne jos niin olisi.

Mikäli taistelija voi omilla hankinnoillaan parantaa omaa taistelukykyään, sitouttaa se taistelijaa myös paremmin maanpuolustukseen, oli kyse sitten varusmiehistä, reserviläisistä tai ammattisotilaista. Liian monesti esimiehet (ammattisotilaat) estävät taistelukyvyn parantamisen kieltämällä kaikki erilainen. Kokeneemmat reserviläiset ovat yleensä järkevämmin ajattelevia tässä suhteessa.

Sallimalla sotilaan varustaa itseään mahdollistettaisiin suorituskyvyn kasvun lisäksi myös huoltovarmuudellista hyvää. Luomalla markkinoita sotilasvarusteille parannetaan kotimaisten valmistajien, maahantuojien ja jälleenmyyjien valmistus, varastointi ja jakelukapasiteettia, joka olisi tarpeentullen hyödynnettävissä laajemmin itse kriisitilanteessa.

Suosittelen kaikille sotilaille oman suorituskyvyn kehittämistä myös varustamalla, ja kaikille esimiesasemassa oleville: kun seuraavan kerran näette alaisellanne tavallisuudesta poikkeavaa materiaalia, älkää ensimmäisenä kieltäkö sitä siksi että muilla ei sitä ole vaan miettikää varustuksen vaikutusta suorituskykyyn sillä suorituskyky on loppujen lopuksi ainoa millä on sotilaalle merkitystä.

8 thoughts on “Varusteista

  1. Yrjöperskeles kirjoitti:

    Kiitokset Ammattisotilaalle hyvästä ja asiallisesta kirjoituksesta. Ja vähän synkästäkin, sillä näyttää siltä, että teillä se kuuluisa byrokratia jyllää yhtä voimakkaasti kuin meillä sosiaalialallakin. Vaikka nimenomaan PV:n pitäisi keskittyä vain ja ainoastaan käytäntöön.

    Itse kun palvelin tykistössä 1980-luvulla, niin meillähän oli vanhat sarkapuvut (itse asiassa talvioloissa ei yhtään hassummat) ja kesällä se ensimmäinen suomalainen maastopuku (oliko mallia m-61 vai m-62, en nyt muista, monia erilaisia kurkkusalaatin sävyjä, jokainen puku näytti uniikilta). Huhuna kuultiin, että rajajääkäreillä ja sisseillä olis ollut makuupussit. Oltiin hiukka kateellisia. Tietysti, jos puolijoukkueteltan kamiinaan riitti puita, niin pärjäsihän siellä.

    Minulla olisi sinulle vielä juttupyyntö, näin tykistön reserviläisenä (nykyinen sijoituspaikka akselilla tuulimyllyn lämmittäjä / pommikoneen rahastaja / kuivan maan lossivahti) tosta tykistön tilanteesta. Kun aikaisemmassa jutussasi kirjoitit, että vedettävän tykistön tilanne on jatkossa heikonlainen, eikä sitä enää maailmalla kehitetä.

    Suomellahan on melkoinen määrä putkia nimenomaan vedettävää kenttätykistöä. Telatykistöä on vähänlaisesti. Minkälaisena näet tykistön tulevaisuuden? Onko minulle tutulla 122 H 63 ja 130 K 54 kalustolla enää operatiivista käyttöä? Näistä Tampellan 155-millisistä en osaa sanoa mitään, kun niitä ei koulutusaikana edes nähty, kuultiin vaan, että tulossa on. Entäs vanhemmat 122-milliset raketinheittimet? Varsin komealta niitten keskitykset aikanaan Lapissa näyttivät. Nämä MRLS-vehkeet ovat tietysti yli-ikäiselle reserviläiselle ihan silkkaa scifiä.

    Eli voitko vastata kommentissa, tai ehkä jopa kirjoittaa jutun suomalaisesta tämän hetken kenttätykistöstä, ja erityisesti vedettävän kenttätykistön osuudesta siinä? Kun vedettävää kalustoahan meillä suurin osa on.

    Varmasti myös reservin korohoromiehet olisivat kiinnostuneet kirjoituksesta omasta leipälajistaan. Epäsuora tuli kuitenkin nähdään kai olennaisena osana suomalaista puolustusratkaisua vieläkin. Amatööri pyytää mielipidettä, ja toivoo, että ammattilainen vastaa.

  2. Petsku kirjoitti:

    Ensin kitokset hienosta blogista. Selventää paljon tätä valloillaan olevaa pv-uudistus keskustelua.

    Noista omista varusteista, että ainakin Upinniemen SpolK:ssa omien varusteiden käyttäminen on varsin vapaata. Osa skabuista käyttää koko ajan omia hanskoja (Varustelekasta hommattuja Saksan armeijan nomex-hanskoja, joita käytän itekkin) ja yhelläkin sopparikessulla on oma taktinen 3-pistehihna😀 ja suositteli vielä kaikille semmosta. Johtuukohan vapaus ns. spollejan ”taktisemmasta” luonteesta vai siitä. että päälikkö on ollut rauhanturvaajana. Muissa yksiköissä on sitten näkynyt yksittäisllä henkilöillä Camelbäkkiä, omia polvisuojia, reisitelakoita jne. Itse siis olen spol-korpraali saapumiserää 1/12.

    Upiniemessä tst-varustus näyttää muutenkin varsin koomilselta, kun sirpat ja tetsarit on vanhaa mallia ja sitten kaikilla m05 maastopuvut, kypärähuput ja spolleilla vielä jenkkiarmeijan maastokuviolla olevat suojalasit.

    Ja jos lötyy mitenkään mielenkiintoa ja tietoa niin voisitko kirjoittaa sotilaspoliiseista jutun. Varsin monelle on varsin epäselvää (erityisesti kantahenkilökunnalle!), mitä spollet ylipäätään tekee.

  3. Satunnainen kulkija kirjoitti:

    Tilanne ei taida nykyään olla ihan yhtä mustavalkoinen kuin Ammattisotilas antaa kirjoituksessaan ymmärtää. Voin toki olla väärässäkin.

    Varusmiehenä, kadettina ja kertaamassa on nähty monenlaista omaa varustetta. Välillä asiaan on puututtu ja toisaalla taas ei. Ainakin maiharit ja kaikki alemmat kerrosvaatetukset tuntuvat olevan ihan sallittua lähes kaikkialla, samoin on nähty ainakin omaa kevlarkypärää (firman hupulla kuitenkin). Lisäksi monella (kantahenkilökunnalla?) tuntuu olevan omaa pakkia ja luhaa, kompassia, karttaa, reppua sekä retkituolia ja -sänkyä. Maastoharjoituksessa vuosia sitten päällä olleeseen omaan takkiin (BrittiOD) tosin puututtiin ja isäntä passitettiin vaihtamaan yhtenäinen asu teltalle.

    Yllä määritellyn tasoinen oman varustuksen käyttö lienee nykyään melkolailla sallittua. Sen sijaan muun ”oman” varustuksen käytössä on varmaan ihan asiallistakin pohtia yhtenäisyyttä. Oman aseen käyttö (ml. pistoolit) huomioiden mahdollinen tarvittava erilainen ampumatarvike ja huoltotarpeet lienee ihan ymmärrettävää (vaikka kai näitäkin voitaisiin lunastaa pv:lle lkp:n yhteydessä) ja samansuuntaista ajatusta voidaan pyöritellä myös esimerkiksi oman optiikan kanssa. Naapuritaistelija ei välttämättä osaakan käsitellä kaatuneen asetta tai pp-soturin tottuminen terästähtäimiin oman aseen prakatessa voisi ottaa kallista aikaa. Se mitä mahdollisessa mainitussa huoltovarmuuden paranemisessa olisi saavutettavaa, katoaisi tai muuttuisi negatiiviseksi sodan ajan huollon vaikeutuessa monenlaisten tarvikkeiden tullessa korjattavaksi.

    Ajatus on kuitenkin hyvä ja monessa kohdassa edistettävää löytyisi. Nykyään ohjeet ja säännöt eivät taida tuntea omien varusteiden käyttöä (edes alempien kerrosten pukeutumista pl. naiset), joten säätelyä ainakin voisi toteuttaa. Mieluummin kuitenkin näkisin sodan ajan joukoilla puolustusbudjetin kautta hankittuja optisia tähtäimiä kuin isänmaallisten reserviläisten omia hankintoja.

    • ammattisotilas kirjoitti:

      Niin, totuushan lienee se, ettei PV:ssä ole yleistettävissä juuri mikään käytäntö, ja henkilökohtaisten varusteiden politiikka vaihtelee ihan henkilöittäinkin, puhumattakaan yksiköittäin, joukkoyksiköittäin,joukko-osastoittain tai puolustushaaroittain. Blogin sanomana olikin kannustaa kollegoita avarakatseisuuteen.

      Mitä tulee kysymykseen esimerkiksi optiikasta tai kakkosaseesta (pistooli), lienee parempi että se on epästandardimainen kuin että sitä ei olisi ollenkaan. Toisaalta esimerkiksi pistoolien osalta voitaisiin hyväksyä kaikki 9x19mm patruunaa ampuvat?

  4. adam7 kirjoitti:

    Yli-ikäisenä taistlujoukkoihin, mutta aiemmalla SA-tehtävällä, jota nykyään hoitaa lähinnä ammattiupseerit, voin todeta että skarpissa tilanteessa ei ns. yhtenäinen varustus voisi vähempää kiinnostaa. Kaikki mikä parantaa joukon kenttäkelpoisuutta/taistelukykyä olisi ollut plussaa. Keltaiset sadevaatteet tai vastapuolen asusteet eivät tietenkään näitä vaatimuksia täyttäisi.

    Reserviläisenä ei myöskään mitkään turhat systeeminsisäiset odotukset/ajatusrakennelmat liikaa pakottaisi, koska ura-odotuksia ei ole, koska oli jo käytännössä korkeimmassa reserviläisen tehtävässä, eikä myöskään vertaispaineta olisi ollut. Jos taas kovassa tilanteessa esimies puuttuisi joukon lievään epäyhtenäiseen varustukseen/parantuneeseen kenttäkelpoisuuteen/taistelukykyyn, joku on mennyt pieleen koulutuksessa. Tähän kuuluu myös meillä vielä olemassa oleva järjestelmä, jossa hyödyllinen materiaali lunastetaan valtiolle ja jää miehen käyttöön.

    Tosin oman SA-tehtävän reservin joukkoharjoituksissa aikanaan tämä ei ollut ongelma, koska
    1. minä,
    2. hlökohtainen kouluttaja, eikä myöskään
    3. pääkouluttaja
    puuttunut joukon hlökohtaisiin parempiin varusteisiin skuugessa.

    Kasarmi-olosuhteet ja harjoitusten sovellettu vaihe ovat eri asioita ja koska taistelet niin kuin harjoittelet, sovelletussa vaiheessa sekä reserviläisten osalta että jopa varusmiesten osalta tulisi sallia paremmat omat varusteet. Palkattu henkilökuntahan soveltaa tätä jo omalta osaltaan.

  5. Becker kirjoitti:

    70-luvulla, jolloin kävin asepalveluksessa, ei pahemmin näkynyt omaa varustelua, tosin rohkeimmat käyttivät omia sukkiaan jalkarättien asemesta. Tosiasiassa oikein viikattu jalkarätti oli kyllä yllättän hyvä saappaassa.
    Ollessani muutama vuosi sitten reserviläisenä hoitamassa erään kertausharjoituksen rättihuoltoa, herätti keskustelua se, että porukka käytti yhteydenpidossa omia kännyköitään armeijan radioiden asemesta. Tositilanteessa linkkimastot olisivat varmaankin pantu kumoon jo alkuvaiheessa, joten siinä suhteessa omien laitteiden käyttö yhteydenpitoon ei ehkä ollut kovin perusteltua.

  6. Bill fisher kirjoitti:

    Itse olen huomannut että tässä on alkannut tapahtua muutosta, kun vanhoja ukkoja on alkanut siirtymään eläkkeelle. Meillä on ollut käytäntö että ulkonäkö on mahd. Yhtäläinen mutta kannustetaan käyttämään mm juomarakkoja, omat puukot ja lethermanit saa kiinittää varustukseen miten parhaaksi näkee,omat maiharit saa olla ja metässä ei ei niin katsota varustuksen perään. Eräs ylikersanttiki antoi varusmiehelle kehut erinomaisesta ajattelusta kun viestikalustoa oli eräässä harjoituksessa sijoitettu rakennuksen ulkopuolelle huonon kuuluvuuden takia ja kyseiseltä varusmieheltä löytyi oma sadeviitta suojaksi kun satoi räntää. Kirosi viellä päälle että pv saisi kyllä satsata edes uusiin sadeviittoihin kun niitä voi käyttää tilapäisnaamiointina ja vaikka tähystypaikkojen suojana. Tosin viellä vähän vanhat ajat kummittelee esim savotan uutta ljkn rinkkaa ei saannut käyttää kun muilla ei ollut samanlaisia vaikka täytti paremmin sotilas standardit kuin jakomalli ja tuo kuoritakki asia on toinen mitä ei millään suostuta sulattamaan. Kun uutta 05 maastokuvioitua kuoritakkia on jo markkinoilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s