Sohinpas seuraavaksi aihetta joka on herättänyt tunteita niin ammattisotilaissa, reserviläisissä kuin poliitikoissakin, eli sotakaluston vanhenemista. Julkisuudessa pääesikuntatasan ammattisotilaat ovat useaan otteeseen todenneet, että suuri määrä maavoimien kalustoa vanhenee tällä hetkellä käsiin. Tästä syystä joudutaan myös sodan ajan vahvuutta leikkaamaan, joukoille kun ei olisi antaa kalustoa. Useilla aihepiiriä käsittelevillä keskustelupalstoilla on näkynyt jo monta vuotta epäilevien reserviläisten kannanottoja asiaan ja myös muutamia poliitikkoja on nähty ottavan kriittisen näkemyksen koko touhuun. Blogikirjoituksessaan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö epäsuorasti väitti että ammattisotilaat joko valehtelevat tai ovat kykenemättömiä näkemään sen mitä hän näkee. Sanottakoon kansanedustaja Niinistöstä sen verran että miehen kanssa keskusteltuani olen tyytyväinen ettei hänellä ole sen vaativampaa tehtävää kuin nykyinen.
Tyypillinen esimerkki vanhenemisen puolesta ja vastaan keskusteluissa on ollut meiltä käytöstä poistunut T-72 M1 taistelupanssarivaunu. Koska Leopard 2A4 – vaunujen hankintaa ei juuri missään kritisoida (se oli myös ammattisotilaan mielestä erinomainen hankinta), oletan että tahtotila olisi keskustelijoilla ollut se, että T-72 olisi jäänyt palvelemaan Leopard 2:sten rinnalla. Tarkastellaanpa tätä vaihtoehtoa sotatalouden ja taktiikan näkökulmista ja olettakaamme hetki, että molemmat vaunut olisivat jääneet meille palveluskäyttöön.
T-72 – vaunuja hankittiin puoli-ilmaiseksi Saksojen yhdentymisen jälkeen 1990-luvun alussa. Vaunut eivät siis olleet kusiuusia hankkimishetkellä. Suomessa niillä operoitiin noin 15 vuotta. Kaikkien asejärjestelmien tavoin myös taistelupanssarivaunut kuluvat käytössä ja niiden vasta-aseet kehittyvät. Jotakin piti siis tehdä. PV tutki eri vaihtoehtoja, kuten T-72:n modernisointi, uusien panssarivaunujen hankinta tai käytettyjen panssarivaunujen hankinta. Kustannukset olivat syy miksi vaihtoehdoista voitiin valita vain yksi, ei kahta tai kolmea.
Taistelupanssarivaunu on asejärjestelmänä monimutkainen, tai ainakin moniosainen. Vaunut, kuten mikä tahansa ase, vaativat huoltoa ja koulutetun, osaavan ja motivoidun henkilöstön niitä käyttämään. Mikäli molempia vaunutyyppejä olisi haluttu jatkossa operoida, olisi panssariaselajin ammattisotilaiden määrä pitänyt käytännössä lähes tuplata, yksi henkilöstö T-72 – kalustolle ja toinen Leo – kalustolle. Jotta reserviläisten suorituskyky säilyy, tulee heitä kouluttaa kertausharjoituksin. Ammattisotilaita tarvitaan tätä koulutusta antamaan. Myös sodan ajan joukkoja johtamaan olisi tarvittu ammattisotilaita.
Taistelupanssarivaunu vaatii myös huoltoa. Vaunuja ei voi pelkästään varastoida kuusen alle ja ottaa käyttöön tarvittaessa. Vaunuissa on sähköjärjestelmiä, viestivälineitä, optiikkaa, ruostuvaa terästä, käyttöä vaativia moottoreita ja vaihdelaatikkoja, jumiutuvia laakereita, teloja, konekiväärejä ja vaikka mitä. Panssariaselajin huoltohenkilöstö olisi siis pitänyt tuplata, samoin kuin varastointitilat. Varastoiminen on muuten PV:lle kallista puuhaa, toisin kuin edustaja Niinistö väittää. PV ei omista rakennuksia, vaan maksaa niistä vuokraa. Kasarmit, varastohallit, esikunnat jne ovat Senaattikiinteistön omistuksessa. Panssariprikaatiin olisi pitänyt rakentaa lisää toimitiloja ja varastorakennuksia lisääntyneelle henkilöstölle ja kalustolle.
Vaikka mitään muuta ei olisikaan tehty, T-72:iin olisi ainakin pitänyt hankkia uusi ampumatarvike. Panssarivaunu ilman ampumatarvikkeita pääaseeseen on melko hyödytön kapistus. Vanhan ampumatarvikkeen teho ei ollut riittävä ja ruutikin ihan oikeasti vanhenee. Lisää kustannuksia.
Aiemmin T-72 – kalusto oli sodan ajan panssariprikaatin iskevin osa. Mikäli tällainen sodan ajan joukko olisi haluttu säilyttää, olisi pitänyt uusia myös joukon viestikalusto, ilmatorjuntakalusto ja pioneerikalusto. Epäsuoran tulen kalusto olisi pitänyt modernisoida. BMP-2 – kalusto olisi sentään mennyt sellaisenaan. Koska rahaa tähän ei olisi ollut, useilla keskustelupalstoilla reserviläiset ovat esittäneet vaunujen hajauttamista alueellisten joukkojen käyttöön.
Taktisesta näkökulmasta vaunujen hajauttaminen ei ole ollut menestyksekäs konsepti. Panssarivoima keskittämällä on saavutettu parempia tuloksia, kysykää vaikka ranskalaisilta. Vaunujen huolto (niitä pitää huoltaa myös sodan aikana) olisi mahdotonta mikäli vaunut olisivat hajautettuina eri puolilla maata. Huoltohenkilöstön tuplaaminen ei siis riittäisi, se olisi pitänyt ainakin kolminkertaistaa.
T-72 – vaunun jatkokäyttö ei siis olisi ollut mahdotonta, mutta kaikissa tapauksissa sillä olisi ollut hintalappu. Asiansa hallitsevien ammattisotilaiden mielestä tämä hintalappu olisi ollut liian suuri saavutettuun hyötyyn nähden. Kouluttajahenkilöstö tuplaamalla ja huoltohenkilöstö triplaamalla, lisää varastointitilaa rakentamalla sekä ostamalla uusi ampumatarvike alueellisilla joukoilla olisi ollut käytössään 1970-luvun panssarivaunu joka edelleen olisi ollut suorituskyvyltään selkeästi heikompi kuin Venäjän maavoimien uudemmat T-72 versiot, T-80 – vaunut ja T-90 – vaunut. Valitettavasti jos halutaan jotain uutta, jostain pitää luopua.
T-72 – keskustelu on tuonut uudella tavalla esiin ammattisotilaiden ammattitaidon arvostelun eri reserviläis- ja poliitikkopiireissä. En väitä että ammattisotilaiden tulisi olla arvostelun yläpuolella, mutta jonkun verran itseä vituttaa kun ihmiset joilla ei ole mitään käryä alkavat huutelemaan kuinka ammattikuntamme on kykenemätön näkemään sitä mihin he kykenevät. Ehkä tämä yksittäisen reserviläisen kommentti asiasta kertoo tarpeeksi:
Vaikka kapiaiset pitävätkin itseään kaikkien alojen osaajina, ei mikään firma tuolla lailla johdettuna monta viikkoa pörssissä keikkuisi. Suomi on hieno maa, pahin uhakuvamme on että sen puolustamista johtaavat kadettiupseerit.
ammattisotilas 
Hyvää asiaa ja kerrankin kunnolla perusteltuna, siitä kiitos. Olisi ehkä paikallaan myös pohtia miltä osin Pv on mahdollisesti epäonnistunut asioista tiedottaessaan? Ylimielinen (?) lähestymistapa voi aiheuttaa nyt nähdyn kaltaisen vastareaktion siinä kuin tietämättömyyskin, eikö?
Olemme yhtä mieltä tiedottamisen puutteista. Jos minullekin PV:n tiedotuslinja vaikuttaa ylimieliseltä, voin kuvitella kuinka se on sitä reserviläisillekin. ”Miksi” – kysymykseen vastauksen saaminen luo aina luottamusta vastauksen antajaan. Sotilasjohtajan on syytä kertoa alaisilleen miksi hän on tiettyyn päätökseen päätynyt, silloin alaisen on helpompi sitoutua esimiehen viitoittamaan päämäärään. Jättämällä reserviläiset ja nuoret ammattisotilaat tiedotusringin tai perustelujen ulkopuolelle syödään uskottavuutta ja haitataan sitoutumista yhteiseen projektiin nimeltä maanpuolustus. PV:n tulee kyetä perustelemaan näkemyksiään ja ratkaisujaan ja sen tulee kyetä käymään debattia niistä. Onneksi ainakin puolustusvoimauudistuksen julkistuksessa PVKOM perusteli tehtyjä suunnitteluperusteita.
Kiitokset hyvästä ja perusteellisesta selvityksestä, missä asia väännettiin nähdäkseni suht rautalangasta niin että maallikkokin sen ymmärtää. Olin itsekin kovasti ihmeissäni siitä, miksi T-72 vaunut vietiin sulattoon, mutta tavallisena reserviläisenä minulla on asioista jonkun verran tietoa ja paljon enemmän toiveajattelua, ja nyt näyttää siltä, että mielipiteeni on mennyt toiveajattelun puolelle. Kai se on niin, että totuus tekee eniten kipeetä.
Tarinan roisto ei siis ole puolustusvoimat, vaan poliitikot, joilla riittää kyllä rahaa jaettavaksi rutkasti kaikenlaiseen jonninjoutoon, mutta ei maanpuolustukseen. Tilannetta voi kai verrata heppuun, joka ei ota itselleen minkäänlaisia vakuutuksia siihen vedoten, että ”jos nyt ei mitään sattuis”.
Tuo Senaattikiinteistötouhu on minusta jokseenkin käsittämätöntä. Valtion pulaaki, joka omistaa valtion kiinteistöt ja laskuttaa valtion eri hallintoaloilta. Raha siirtyy momentilta toiselle, mutta kukaan ei käytännössä tienaa mitään, ja esmes PV:llä se raha on toiminnasta pois. Eli heppu siirtää kolikon taskusta toiseen ja tuumi, että tässähän tehtiin liikevaihtoa. Kunnallisella puolellahan on ihan samanlaiset systeemit.
Tuli vaan kirjoituksestasi mieleen se, että minkähänlainen taloudellinen rasite ilmavoimille aikanaan on ollut se, että ne ymmärtääkseni poliittisista syistä ovat joutuneet yhtä aikaa lentämään MiG-21 ja Draken-koneilla? Jos tankin huolto on kallista, niin kahden täysin erilaisen hävittäjän huoltaminen se vasta kallista lienee.
Täytyy muuten ihan asiasta tehden mainostaa tätä blogiasi omassani.
”Senaattikiinteistötouhu” on mielekäs siinä mielessä, että raha on wallan erinomainen konsultti. Mikäli tilat ovat käyttäjälleen ilmaisia, niiden tarve käyttäjien toiveissa ampaisee stratosfääriin. Oikea osoite on valittaa rahan vähyyttä – ei sitä, että tiloista pitää maksaa vuokraa.
Mutta se kulu on täysin keinotekoinen. Ei se ole mikään ongelma, jos PV tai joku muu vastaava taho omistaa enemmän kiinteistöjä ja tiloja kuin välttämättä tarvitsisi. On vain hyvä, jos lafka voi keskittyä varsinaisiin tehtäviinsä ja jättää toisarvoiset seikat kuten paljonko betonihallin X potentiaalinen arvo kiinteistömarkkinoilla on, kokonaan huomiotta.
Kiitos täältäkin. Olen itsekin kovasti asiaa ihmetellyt, mutta eipä enää tarvitse sitä tehdä.
Kaiken poistetun kaluston kohdalla tilanne ei kuitenkaan ollut niin selkeä kuin T-72-vaunujen osalta. Esimerkiksi T-55 ja BMP-1-kalustoa jäi vielä riviin, eli vain osa poistettiin. Näin poistetuille vermeille olisi ollut jatkossakin olemassa huoltosysteemit ja ainakin Bemareista osa lienee ollut melko tuoreita Saksasta hankittuja yksilöitä. Seitenkakkosten osalta kertapoisto on helppo ymmärtää, kaikilta muilta osin välttämättä ei.
Mielenkiintoinen blogi, toivottavasti jaksat pitää sitä yllä.
T-55:n ja BMP-1:n osalta voi herättää kysymyksen minkälaisessa organisaatiossa näillä olisi mielestäsi tullut operoida? Yhtymäkoossa ei olisi ollut muiden aselajien tukea koska kalustoa ei vaan olisi ollut, hajautetussa mallissa on blogikirjoituksessa mainitut ongelmat. MEKTSTOS:t olisivat olleet mahdollisia, mutta on syytä kyseenalaistaa 60 vuotta vanhojen konstruktioiden sotakelpoisuus 2010-luvun taistelukentällä.
Esimerkiksi mootttoroiduille tst-osastoille ”jouduttiin” nyt ostamaan käytettyä MT-LB-kalustoa Ruotsista, kun leikkurin jäljiltä ei ollutkaan jäljellä riittävästi kuljetusvaunuja. En usko, että leikkauspäätöksiä tehtäessä vuonna noin 2004 olisi ollut olemassa tieto siitä, että vuonna 2011 tehty sinällään erinomainen kauppa olisi hetken tullen mahdollinen. Viisvitosista olisi voinut valita parhaat päältä ja varustaa vanhaan malliin esim. erillisen psv-pataljoonan Kainuun jääkäriprikaatin kaveriksi. Mieluummin sitä kohtaa vastustajan tst-vaunut hiukan vanhahtavalla tankilla, kuin tekalla? Ei ole kovinkaan todennäköistä, että vähistä Leopardeista voitaisiin ammentaa ensimmäistäkään pohjoiseen.
Eihän noilla suuressa kokonaisuudessa tietenkään ratkaisevan merkittävää osaa olisi, mutta ainahan voi olla rikkana rokassa. En usko meillä olevan mahdollisuutta hankkia riittävää määrää ajanmukaista kalustoa, joten pitäisin viisaana roikottaa jonkin verran vanhaakin mukana. Suuntaus kohti modernia järjestelmää on varmasti oikea, mutta resurssien takia muutoksen laajuus jää pakosta hyvin rajoittuneeksi. Nyt on osin sorruttu omaehtoiseen ja yksipuoliseen aseistariisuutumiseen.
Tai sitten en ymmärrä kokonaisuutta? Onneksi on mm. tämä foorumi sitä ymmärrystä lisäämässä 🙂
Täällähän on kovasti mielenkiintoista tietoa ja ihan selkokielellä.
Toivottavasti paukut riittää silloin tällöin jatkamaan, sillä tätä on tarkoitus seurata.
On myönnettävä, että oli vähän ahdistavaa katsella T-72:n romutusta.
Suomihan on tunnetusti aina pystynyt tehokkaasti hyödyntämään vanhentunutta kalustoa, joten hävitys tuntui vähän omituiselta, kun ei muutakaan ole ollut tarjolla. Mutta jos kerran olet sitä mieltä, että panssarivaunu on aseena historiaa, niin uskottavahan se on.
Niinkuin myös vedettävä kenttätykistö.
Mitä mieltä muuten olet naapurimaan Ruotsin tilanteesta, vai olisiko se hyvä aihe uuden blogin kirjoittamiseen.
Siellähän löytynee hyvää kalustoa, mutta ukkojen vähäisyys tullee olemaan ongelma. Jos ja kun seuraava konflikti tulee, niin olettaisin että naapuri tuskin pystyy enään olemaan puolueettomana.
Kuten aiemmin totesin, omasta mielestäni TSTPSV ei ole asejärjestelmänä käyttökelvoton, tehoton tai vanhentunut, niiden valmistuksen väheneminen kertoo siitä että määrärahojen haltijat eri maissa näkevät muut järjestelmät tarpeellisemmiksi tai kustannustehokkaammiksi. Vedettävän kenttätykistön osalta tulevaisuus näyttää samankaltaiselta, kuten myös taisteluhelikopterien.
Olen pohdiskellut blogin aihevalikoiman kasvattamista koskemaan puolustusasioita myös ulkomailla ja saatan sen myöhemmin tehdä. Tämänhetkinen tauko kirjoittelusta johtuu siitä, etten ole päässyt tietokoneen ääreen lähes viikkoon, mikä sinänsä on tervetullut asia. Eiköhän loppuviikkoa kohden taas jotakin pärähdä, kun ihmisten ilmoille pääsee.
Sanoisin muuten vielä tuosta T-72:sta että mielestäni sen operointi 90-luvulta 2000-luvun loppupuolelle oli juuri sitä tehokasta vanhan kaluston käyttöä mitä peräänkuulutit, ja paraikaa sitä on Leo 2:n käyttö.
Taitaa suomalainen propagandaomien varusteiden taistelukelpoisuudesta purra asepalveluksen aikana vähän liiankin tehokkaasti. Eli meillähän on aina parhaat aseet Suomen olosuhteisiin, myös silloin kuin ne ovat 50v vanhoja ja täysin käyttökelvottomia. Mustit ja T-72:t ovat tämän ajattelumallin mukaan kuranttia kamaa koska paremmat tankit uppoavat suohon eikä niiden ominaisuuksia metsän takia pääse hyödyntämään.
Todellisuudessa sitten ostetaan kuitenkin heti parasta kamaa johon rahat riittää.
Varmasti ylläpidostakin hintaa tulee, mutta esim T-72 osasto + musteja Hiacen lavalla (doctrine Africa) avaa minkä tahansa purkin mitä naapuri pystyy taivaalta tiputtamaan maahanlaskualueille ja ohjusuhkasta huolimatta tankki on aina tankki keveitä joukkoja vastaan… Ja kuten täällä jo mainittiinkin, aina se parempi on kuin halko, polttopullo tai kasapanos… Tosin eipä T-26 vaunuilla juuri mitään tehty hyökkäysvaiheen jälkeen(jatkosota)… eli selustan tulitukeen sen RK:n ja KES:n kaveriksi (ja niiden seuraajien).
Tuosta T-72 -kaluston kulumisesta…. koulutuskäytössä oli n. 10 vaunua Parolassa. Vaunuja oli joku 120. Myös kertausharjoituksiin käytettiin noita kymmentä vaunua eikä esim. uusia haettu varastosta. Näin ollen epäilisin, että suuri osa noista Suomen T-72:sta oli lähes ajamattomia. Kuinka se vaunu kuluu ja vanhenee, kun ei sitä edes käytetä?
Hyvä ”ammattisotilas”. ”Ammattitaitoinen” kirjoituksesi taistelupanssarivaunuista ja rynnäkköpanssarivaunuista sekä niiden huoltojärjestelmistä oli tiedoiltaan puutteellinen. Väännänpä nyt rautalangasta sinulle ja teille muillekin aamukampa-foorumin lukijoille:
A1: T-72M1:n suurin puute ei ollut ampumatarvike, vaan pimeätoimintakyky, joka olisi ollut helposti korjattavissa. Ampumatarvikevalikoima (sirpale, nuoli, ontelo) oli monipuolisempi suomalaiseen maastoon käytettäväksi kuin nykyisellä kalustolla.
A2: T-72M1 taistelupanssarivaunuja oli yli 300. Parhaimmillaan Parolassa käytössä yli 20. Kertausharjoituksissa käytettiin myös varikoista otettuja koneita.
A3: Vaunu ei ollut tarkka varastoinnin suhteen.
A4: Huoltojärjestelmää ei olisi tarvinnut tuplata, mutta toki hieman lisäkapasiteettia olisi tarvittu. Eikä kouluttavaa henkilöstöä olisi tarvinnut tuplata, koska jo nykyiselläänkin ristiinkoulutettuja sotilaita on Parolannummi väärällään
A5: Vaunusta olisi saanut pienellä modernisoinnilla hyvinkin käyttökelpoisen välineen vuosiksi eteenpäin. Maailmalla on lukuisia valmiita modernisointipaketteja ko. panssarivaunuun. Ja ovat vieläpä suhteellisen edullisia.
A6: Tietyiltä osilta T-72M1 oli luotetettavampi suomalaisiin olosuhteisiin kuin nykyinen kalusto.
A7: Vaunu oli 70-80 -lukujen tuote. Aivan kuten on Leopard 2 A4:kin.
A8: Osa T-72:sta oli ”vuosimalliltaan” uudempia ja vähemmän ajettuja kuin nykyiset taisteluvaunumme.
B1: BMP-2 ei kelpaisi sellaisenaan, kuten annoit ymmärtää. Sen pimeätoimintakyky on luokaton. Lämpöjälki on myös valtava. Kokonaisuutena pienellä modernisoinnilla paketista saataisiin kuitenkin loistava ja kustannustehokas laite. Sen modernisointi olisi järkevää.
C1: Moottorotujen taisteluosastojen MT-LB:tä ei olisi tarvinnut ostaa jos olisi pidetty BMP-1:t tai ehkä jopa tehdä T-72:sta jalkaväen taisteluajoneuvoja, kuten muuallakin on tehty.
D1: ammattisotilaana oleminen ei tarkoita sitä, että tietäisi kaikista aselajeista kaikkea, kuten kirjoittaja esittää. Itsekään en tiedä esimerkiksi ilmavoimista tai vaikka ilmatorjunnasta tuon taivaallista, mutta en myöskäänn esitä tietäväni niistä mitään.
T-72M1 koulutettuna (ajaja) ihmettelen tätä vaunujen romuttamista koska ammunnanhallinnan päivityksellä T-72:set olisi hienosti vielä voineet olla palveluksessa. Kyllä panssarivaunu on se asejärjestelmä millä pidetään hallussa maa alueita jalkaväen kanssa edelleenkin. Nyt kun ei ole kyseisiä vaunuja ei tarvitse sitten mennä kertauksiinkaan. Ja jos joku rynnii itärajalta suomeen heitellään kyseisen porukan panssarivaunuja kävyillä ja kivillä ja jos joku sanoo että suomenb puolustus on hyvä edelleenkin puhuu kyllä täysin pehmoisia sillä tyhmempikin tajuaa että jos joku tänne tulee niin sitä ei pysäytetä enään millään.
Reblogged this on Ilmatorjunta.
Ei kaikki vaunut ole voineet kulua, kun niitä on koko ajan maannut osa vesilastissa varastossa.
Kovasti olisi ollut Ukrainassa nyt kysyntää ja käyttöä Suomessa romutetuille T-72:lle…. Muut maat ovat niitä Ukrainalle pystyneet antamaan ja ukraina on ollut kovasti kiitollinen.
Toisin sanoen sinänsä vakuuttavasti perusteltu kirjoitus tuntuu kuitenkin tässä tilanteessa olevan väärässä ja romuttamisen sijaan parempi vaihtoehto olisi ollut laittaa T-72:t öljyttynä johonkin varastoon.
Venäjän ja Ukrainan välinen sota on osoittanut että myös aseiden, ammusten, kypärien, yms. määrällä on merkitystä eikä pidä liikaa ihannoida ”huipputeknologiaa”. Venäjäkin on jo tuhlannut joidenkin arvioiden mukaan yli 70% kalliista ohjuskapasiteetistansa 60 päivässä ja vaikea on nähdä että se niillä kaukaa huiskimalla pystyisi sotaa voittamaan.