Panssarivaunun hidas kuolema

Panssarivaunun, tuon teloilla kulkevan fallos-symbolin päivät ovat luetut. Tämä ennustus kuultiin ensimmäisen kerran Israelin ja arabien sotien aikaan, kun 9K11 Maljutka (AT-3 Sagger) PST-ohjuksilla ja RPG-7 singoilla täräytettiin juutalaisia peltipurkkeja auki. Toisin kuitenkin kävi, Jom Kippur – sodan jälkeen nähtiin vielä yksi uusi sukupolvi taistelupanssarivaunuja á la M1 Abrams, Leopard 2, Challenger 1&2, Leclerc, Ariete, T-80, T-90, Tyyppi 90, ZTZ-99). Väitän kuitenkin, että nyt näemme panssarivaunun auringonlaskun.

Panssarivaunun poistumista taistelukentältä on perusteltu sen haavoittuvuudella. On keksitty miinoja, sinkoja, kertasinkoja, panssarintorjuntaohjuksia, taisteluhelikoptereita, rynnäkkökoneita, panssariesteitä ja ties mitä hilavitkutinta taisteluvaunuja tuhoamaan. Ne ovat kalliita, raskaita, soveltuvat huonosti rakennetulle alueelle jne. Ammattisotilaalle näillä perusteluilla tai siitä käytävällä debatilla ei ole merkitystä. Se, millä on merkitystä, on tuotannon loppuminen. Kovinkaan moni ei vaan enää tunnu haluavan taistelupanssarivaunuja.

Esimerkkivaunuista Challenger 2:n, Leclercin, Arieten, T-80:n ja Tyyppi 90:n tuotanto on lopetettu jo vuosia sitten. Saksa on lopettanut panssarivaunujen hankinnan vuosia sitten ja myynyt suuren osan kalustostaan ulkomaille, mm. Suomeen. Mikäli Saudi-Arabian haaveilema kauppa 600-800 Leopard 2A7+ vaunusta kariutuu kansalaisoikeushippien vastustukseen, olemme luultavasti nähneet jo viimeisen valmistuslinjastolta ulos tulleen saksalaisen panssarivaunun.

Yhdysvalloissa M1 Abrams – valmistusta vielä jatketaan, mutta ei siksi että sotilaat uusia panssarivaunuja haluaisivat. Kyseessä on politiikkaa, kongressi pakottaa US Armyn hankkimaan uusia vaunuja.

Venäjällä T90-vaunujen hankkiminen maavoimille on lopetettu, mistä syntyi tietysti iso riita asevoimien ja sotateollisen kompleksin välille. Vaunuja kuitenkin valmistetaan vientiin. Kiina onkin suurvaltojen joukossa poikkeus, se pyrkii parantamaan panssariaseensa laatua länsimaiselle tasolle hankkien uusia vaunuja.

On syytä huomata, että kaikki esimerkkivaunut on suunniteltu jo kylmän sodan aikoihin ja valmistettu 80-90-2000 luvuilla. Kylmän sodan päättymisen jälkeen maailma on nähnyt vain yhden uuden panssarivaunukonstruktion, jota ollaan tuomassa palveluskäyttöön.

Miten tämä kaikki sitten näkyy Suomessa? Viime vuosikymmenellä meillä oli kaksi sodan ajan panssariprikaatia, tänä päivänä nolla. Käytettyinä hankitut Leo 2A4:t korvasivat T-72 ja T-55 vaunut. Leot on sijoitettu mekanisoituihin taisteluosastoihin ja osaan valmiusyhtymiä. Panssariprikaati joukko-osastona  ei ole enää mikään telavehkeillä liikkuvien Laguksen hengenheimolaisten (lue tankkihomojen) maanpäällinen paratiisi, vaan tosiasiallisesti monialainen koulutuskeskus jonka joukkotuotannollisesti ja suorituskyvyllisesti merkittävin aselaji on ilmatorjunta. Viestirykmentin liityttyä Panssariprikaatin yhteyteen joukko-osaston tekemisestä yhä suurempi osa on ei-panssaroitujen joukkojen koulutus.

En ihmettelisi, vaikka Leo2A4:t jäisivät PV:n viimeisiksi panssarivaunuiksi. Toki voi olla että aselajia vielä kerran tekohengitetään etsimällä jostain lisää käytettyjä vaunuja tai modernisoimalla nykyiset, tästä huolimatta auringonlasku on jo alkanut.

JK. Blogin näkyvyys lisääntyi melko lailla viime päivinä. Lähtölaukaus-kirjoitus näytti herättävän parranpärinää muutamissa reserviläisissä. Suosittelen lämpimästi sisälukutaidon kehittämistä, sillä viittasin maanpuolustusasioista käytävään diskurssiin enkä itse reserviläisten sotilaallisiin taitoihin. Pätkiä diskurssista:

Taas puol vuotta hurahtanu, aamuja vaan seuraaville. Koittakaahan nyt selvitä loppuun asti, ei tän nykysen pullapaskan pitäs tuottaa kellekkään missään yksikössä mitään ongelmia vetää 6kk. Muistakaa, että puolella vuodella pääsee aina jos vain haluaa.

Miksi ihmiset käy armejaa? Sodan tullessa todennäköisesti joudutaan antaa heti kriisiapua kaikille koska tulee vellit housuun jos jotakuta osuu luoti.

Lisää loistavia esimerkkejä kansalaiskeskustelusta saa vaikkapa Suomi24: n keskustelupalstalta.

14 thoughts on “Panssarivaunun hidas kuolema

  1. TAHO kirjoitti:

    Se on makuasia sanoi Maija, kun mu…a nuoli.

    Panssarivaunujen käyttö taistelukentällä suuressa mittakaavassa lienee (vrt. toinen maailmansota) ohi, mutta ei suinkaan kokonaan poistunut. Panssaroitu/mekanisoitu vastustaja on kuitenkin se pahin ja haastavin vihollinen kenelle tahansa (maa)joukolle.

    Taistelupanssarivaunun kehitys ei ole suinkaan päättynyt. Nykyään kehityksen painopiste taitaa olla kokonaan uusien vaunutyyppien kehityksen kustannuksella enemmänkin vasta-aseiden (pst-aseet, miinat) vaikutusten minimoinnin, omien häiveominaisuuksien ja tilannetietoisuutta parantavien teknisten menetelmien kehityksessä. Uudet taistelupanssarivaunut, kuten muutkin panssarivaunut/-ajoneuvot rakennetaan nykypäivänä modulaarisuutta silmällä pitäen. Tämä mahdollistaa vaunulle pitkän elinkaaren ja optimaalisessa tapauksessa vaunun ominaisuuksien räätälöinnin tekniikan kehittyessä.

    En siis missään tapauksessa usko, että panssarivaunulle taistelukentän yhtenä vaikuttavimpana elementtinä on koittanut auringonlasku. Täysin eri asia sitten onkin, mikä on panssarivaunun ja nimenomaisesti taistelupanssarivaunun tulevaisuus Suomen harmaassa.

    Pst-aseiden käyttö puolustuksellisessa sodankäynnissä lienee kustannustehokkaampaa kuin taistelupanssarivaunujen. Taistelupanssarivaunuille ja panssariaseelle lienee kuitenkin käyttöä myös Suomessa kokonaissodankäynnin kannalta. Puolustukselliseen sodankäyntiin kuulunee kuitenkin myös vastahyökkäykset ja muut aktiiviset puolustustoimet. Mustia vastahyökkäyksen kärjessä raahatessa ei yhdisty panssarivaunun kolme tärkeintä ominaisuutta (tulivoima, liike, suoja).

    Nykyisen RA Panssariprikaatin organisaation ja joukkotuotannon lisääminen keskusteluun ei tue mielestäni juttusi asiasisältöä. Vielä vähemmän lukijaa mairittelee tankkimiesten kutsuminen tankkihomoiksi ja virheelliseen tietoon perustuvan joukkotuotantojakauman kirjoittaminen totuutena.

    Aiheen ulkopuolelta:
    Blogi on niin kauan kiinnostava, kun siinä kerrotaan kirjoittajan omia ajatuksia ja kokemuksia aiheeseen liittyen. Lukijan mielenkiinto kuitenkin lopahtaa, kun kirjoittaja kirjoittaa asiasta, johon hän ei ole täysin perehtynyt ja totuutta vääristellään joko tietoisesti tai tiedostamatta.

    Jatka kuitenkin kirjoittamista, sekaan mahtuu myös paljon asiaa…

    • ammattisotilas kirjoitti:

      Kiitos TAHO:lle keskustelunavauksesta.

      Kuten kirjoituksesta oli ainakin tarkoitus käydä ilmi, taistelupanssarivaunun taktista tai taisteluteknistä tehokkuutta voidaan puolustaa tai kyseenalaistaa, mutta se ei olekaan jutun juoni. Missään vaiheessa en väittänytkään panssarivaunun tai panssariaselajin olevan teknologisesti vanhentunut ja siksi taistelukentältä poistuva kuten esimerkiksi edeltäjänsä ratsuväki tai vaikkapa ilmalaivat. Toisin sanoen siitä huolimatta että taistelupanssarivaunulla on käyttöarvonsa, se tulee olemaan joka tapauksessa taistelukentällä yhä harvinaisempi ilmiö, niin meillä kuin muualla. Tämän pyrin todistamaan viittauksilla tuotantoon. Merkavan tuotannon loppuessa maailmaan taitaa jäädä kuusi valtiota joissa uusia taistelupanssarivaunuja valmistetaan: Yhdysvallat, Saksa, Venäjä, Kiina, Intia ja Etelä-Korea. Pelistä ovat siis jo tippuneet sellaisia valtioita kuin Britannia, Ranska, Italia, Ruotsi, Serbia, Japani, Etelä-Afrikka, Argentiina ja Brasilia.

      RA-panssariprikaatin muutos on nähdäkseni osuva kuvaus panssariaselajin merkityksen vähenemisestä Suomessa. En myöskään havaitse sitä asiavirhettä tekstistäni mistä palautetta annat. Mitä tulee nimitykseen, eräs blogin pitämisen miellyttäviä etuoikeuksia on oman poliittisen korrektiuden rajan määrittely. Tätä blogia aloittaessani tein jo tietoisen päätöksen käyttää sitä kieltä mitä me töissämme käytämme, ja niin tein tässäkin tapauksessa. Jos loukkasin jonkun aselajiylpeyttä tai seksuaalisuutta, ei auta kuin vierittää muutama suolaisenkarvas kyynel poskea pitkin ja jatkaa eteenpäin.

      Kiitos asiallisesti kirjoitetusta palautteesta.

  2. adam7 kirjoitti:

    En vetäisi noin yksioikoista päätöstä. Vertaan tätä asiaa mediamaailmaan. Eli kun uusi media keksitään, se saattaa rajoittaa aiempien medioiden levinneisyyttä, mutta ei se niitä kokonaan poista.

    Jos sitten palataan aseisiin, neanderthal ihmisten (joiden geenejä meissä kaikissa on 2 -4 % , paitsi puhtaissa uusissa ihmisissä eli afrikkalaisissa ) työntökeihäs elää edelleen esimerkiksi pistimessä. Uuden ihmislajin (joiden geenejä meissä on 96 – 98 %) keksimä heittokeihäs, eli projektiiliase, elää sitten aika monessa inkarnaatiossa. Taisi olla aika monta Cro-Magnon ihmistä, jotka 50 000 vuotta sitten, kun ilmestyivät Eurooppaan, jupisivat ja naureskelivat työntökeihäälle ja kertoivat että se kuolee pois kun meillä on haitek teknologia, eli heittokeihäs.

    Taisteluvaunuissa tuskin tarvitaan tällä hetkellä kovin isoa investointia, ottaen huomioon kuinka tehokkaita ovat. Saksan, Hollannin jne. luopuminen isosta / pääosasta vaunuja on enemmänkin puolustuspoliittinen ratkaisu, kuin kannanotto MBT:n käytettävyyteen tai tehoon. En aio ryhtyä materiaaliseen debattiin tästä, mutta Kummelin suosikkivaltiohan aikoi luopua varsinaisista taisteluvaunuista, mutta huomasi, että sillä on tekoa jopa vuorelle kiivenneitä lukutaidottomia it-aseita jalkaväkeä vastaan ampuvia maaseutuasukkaita vastaan. Samoja maalaisia, joita vastaan läntinen veljeskansamme käyttää CV-vaunujaan.
    Uusia taisteluvaubuja tarvitaan vasta, jos samantasoisia vaunuja aletaan tuhota isommassa määrin, tai jos vastakeinojen teho kehittyy tavalla, jota nykyvaunuihin ei saa modattua.

    (se täysin ajettu parta päristen🙂 )

  3. Yrjöperskeles kirjoitti:

    Huomaan tuosta jutusta, että et pahemmin fanita panssariaselajia. Tankkihomoksi nimittäminen ei sinänsä ole kovin rakentavaa, mutta en siihen enempää puutu. Kysyn vaan mielipidettäsi, että onko panssariaselaji noin aselajina mielestäsi tarpeeton/vanhentunut/molempia nimenomaan Suomessa? Jos on, niin millä perusteella? En kysele panssariaselajia puolustaakseni, vaan tietämättömyyttäni, sillä itse olin kenttätykistössä. Näin maallikkona ihmetytti sinänsä käyttökelpoisten T-72:sten sulattaminen. Kun edelleenkin tehokas ase maahan hyökkääviä vihollisen panssarivaunuja vastaan on toinen panssarivaunu, ja ymmärtäisin, että naapuri sen tilanteen sattuessa pyrkii tännepäin juuri panssaroiduilla joukoilla. Tankkeja vai ei, jos ei, niin mitä tilalle? Osaatko valaista? Itse idean tankkituotannon vähentämisestä kyllä hahmotin hyvin, ja eihän niitä suuria panssaritaisteluja ole käyty enää pitkiin aikoihin, ja ehkä armeijat päivittävät tilannetta sen mukaan. Tietysti jos veljet venäläinen ja kiinalainen ottaisivat keskinäisen ottaanlyöntikilpailun, niin silloin tankkeja taas varmaan viljalti nähtäisiin.

    • ammattisotilas kirjoitti:

      Todettakoon näin aluksi etten koe mitään aselajia tai puolustushaaraa tarpeettomaksi tai vastenmieliseksi. Tunnen ystäviä ja kollegoita jokaisesta puolustushaarasta ja uskon että meillä jokaisella on paikkamme. Kun tuohon ”tankkihomo” – nimitykseen nyt toisen kerran kommenteissa joku lukija tarttui niin selvennetäköön tässä, ”homottelu” on työyhteisössämme tyypillinen nimitys josta ei kannata sen syvällisempää merkitystä etsiä. JAHO, TAHO,LEHO,TYHO,VIHO,MEHO jne ovat vain puheläppää ja kuten jo aiemmin totesin, aion pitäytyä siinä kielikulttuurissa mitä työyhteisössä käytetään.

      Itse en koe panssariaselajia tai panssarivaunua asejärjestelmänä käyttökelvottomaksi, vanhentuneeksi tai turhaksi, Suomessa tai muuallakaan. Vaikka meikäläinen maasto pahasti panssarivaunujen liikkuvuutta ja tulenkäyttökykyä rajoittaakin, tarjoaa se myös paljon suojaa. Artikkelin laadin nimenomaan sotatuotannollisesta näkökulmasta. Voidaan kuitenkin kysyä, mikäli panssarivaunu on niin hyvä ja relevantti asejärjestelmä, miksi juuri kukaan ei enää uusia vaunuja halua kehittää ja valmistaa? Vastaus lienee kustannustehokkuudessa.

      T-72-asiaan ja massavanhenemiseen olin aikonut palata myöhemmässä blogikirjoituksessa mutta taidan tehdä sen jo tänään.

  4. ammattisotilas kirjoitti:

    Lisättäköön vielä että samankaltaisia asejärjestelmiä joissa tekninen kehitys ja hankinnat ovat maailmalla lähes pysähtyneet ovat vedettävä kenttätykistö, taisteluhelikopterit ja maasijoitteinen ammusilmatorjunta.

    • Syltty kirjoitti:

      Eikö vedettävän tykistön ja ammus-IT:n voisi laittaa samaan nippuun ratsuväen ja vesijäähdytteisen konekiväärin kanssa eli vanhentuneiksi?

      • ammattisotilas kirjoitti:

        Ainakin pikkuhiljaa poistuvaksi kalustoksi. Vedettävien tykkien tulevaisuus, jos sellaista on, lienee nähtävissä keveiden ilmakuljetteisten joukkojen tukemisessa. Ammusilmatorjuntaa ei ole maailmalla juuri kehitetty aikapäiviin, poislukien heitteiden torjunta. Ei siis pyritä ampumaan aselavettia (lentokonetta) vaan siitä irtoavaa ampumatarviketta.

  5. Jussi kirjoitti:

    Terve taas. Jatkan kommentointia vanhoihin merkintöihin, kun vasta kirjoituksiisi törmäsin.

    Mikä on mielipiteesi nykyisin panssarivaunujen tukemien joukkojen tulevaisuudesta viimeisimpien APC-pohjaisten joukkojen kokemuksien perusteella? Tarkoitan siis pyörillä kulkevia moderneja ajoneuvoja tyyliin Piranha/AMV/VBCI/Pandur II. Lähinnä kiinnostaa esimerkiksi Stryker-pohjaiset Brigade Combat Teamit, joista ainakin raporttien pohjalta on paljon hyvää kokemusta. Lisäksi suomalaisesta näkökulmasta Rosomak on luonnollisesti mielenkiinnon kohteena, ja ainakin oma mielikuvani AMV:stä on positiivinen, vaikkakin polakkien huomiot panssaroinnin puutteista varmasti tuleekin käydä tarkasti läpi. Tietenkin osa ”ison maailman” asettamista vaatimuksista tämän tyypin joukoille ei varsinaisesti ole Suomen ykkösprioriteetteja, kuten ilmakuljetuskyky.

    MAAVE tosin ainakin vielä huhtikuussa oli sitä mieltä, että käytettynä voidaan hankkia esimerkiksi NASUjen korvaajat, ja että Paseistakin suurin osa on modernisoitavissa. Vaikeita päätöksiä, varsinkin kun lisäksi on paljon kokonaan 2016 jälkeen poistuvia järjestelmiä: suurin osa pst-aseista, tykkejä, panssarikalustoa, analogisia radioita, YVI1-järjestelmä (eikä YVI2:kaan ole ollut missään vaiheessa hyvä järjestelmä), siltakalustoa, läjä IT-aseita… Jotenkin tuntuu, että uusia vaunuja ei yksinkertaisesti ole järkevää ostaa, kun oikeasti aletaan vertailla kustannustehokkuutta ja olemassaolevia puutteita. Ottawan takia toteutetaan satojen miljoonien hankintoja, lisäksi vielä pimeätoimintakyvyn rakentaminen, ja niitä alueellisiakin joukkoja pitäisi jaksaa kehittää, siellä vasta tarpeita onkin: huollosta ja johtamisesta aina maalinosoitukseen, tiedusteluun, vaikuttamiseen, suojaan ja liikkumiseen. Ei näytä hyvältä. Panssarivaunujen hankinnoista ei kannata edes puhua lähimpään 10-15 vuoteen. Olet siis oman tulkintani mukaan aivan oikeassa panssarivaunun, ellei nyt aivan kuolemasta, niin ainakin näivettymisestä, sekä globaalisti että Suomessa.

    • ammattisotilas kirjoitti:

      APC-kalustolla liikkuvien joukkojen operoinnista nykyaikaista mekanisoitua vastustajaa vastaan ei juuri ole kokemuksia, varsinkaan sellaisia jotka ovat suoraan sovellettavissa Suomeen. Stryker BCT:n tukena kun Yhdysvaltain operaatiossa Irakissa oli mittava ilmatuki, mikä meiltä puuttuu niin kauan kuin olemme NATO:n ulkopuolella. Kokemukset Irakista post-2003 ja Afganistanista tarjoavat mahdollisuuksia tarkastella vain soveltuvuutta kevyttä jalkaväkeä vastaan.

      Pyöräkaluston merkittävin etu on tietysti operatiivinen liikkuvuus. Taktinen liikkuvuus sen sijaan ei merkittävästi eroa jalan tai traktorein taistelevista joukoista sillä taistelut tapahtuvat kuitenkin jalkautuneena. Jää nähtäväksi poistuuko XA-180 kokonaan vahvuudesta, XA-203 ja XA-360 varmasti jatkavat vielä pitkään. En yllättyisi, jos pitkällä aikavälillä Porilaisten kolmas pataljoona varustetaan XA-360 kalustolla ja XA-180 poistetaan kokonaan käytöstä.

  6. baikal kirjoitti:

    Tankkien tuloksellinen käyttäminen vaatii näköjään ensinnäkin sopivan maaston a la Irak, mm. Tyrnävä ilmaherruus on paikallaan aukeilla mailla, Irak-sodissa se on ollut luokkaa ehdoton. Liiketilaa, väljyyttä, tasaisia maita, mahdollisuutta kehittää rankka ylivoima jne. Silloin tulee jälkeä.

    Entä

  7. baikal kirjoitti:

    anteeksi häiriö. Entä jos tankkiarmeija pitää ohjata liiketilaltaan ahtaisiin paikkoihin, missä se joutuu taiteilemaan miinoitteiden ja pst-aseiden kanssa? Entä jos vastustaja on sen laatuinen, että tankki ei pääse ns. tukkaan kiinni? Kyllä tankilla voidaan silloin terrorisoida mm. siviiliväkeä mielin määrin, mutta entäs ne pahat pojat, jotka pitäisi likvidoida? Ne, jotka häärivät sinkojen ja miinojen kanssa

  8. Lauri Pullinen kirjoitti:

    Juu, se sinkosimo tai pst-ohjusmies takaviistossa on sama kuin kuula kalloon, ennen kuin vihulainen ehtii. Panssarit liikkuvat karussa mäkisessä maastossa kuin kotonaan. Sinne, missä kumipyörä puhkeaa, suojan ja tulivoiman liikuttaminen välittömästi ja jääkärijoukon kanssa yhteistoiminta ovat hengissäpysymisen edellytys, ei korpisotureilla paljoa ole vaihtoehtoja maan ja taivaan taisteluiden välillä. Ilmaherruus tietty vaaditaan, ellei naamioituminen ja piiloutuminen käy.

    Kuulin Israelin kehittäneen taistelupanssarivaunun, joka kuljettaa pientä jääkärijoukkuetta mukanaan. Tämä kai on tehokkain joukko maataistelussa. Kuulin kertausharjoituksissa t-väl alikessulta
    http://martinfrost.ws/htmlfiles/aug2006/merkava4.html

    Black Panther on kyl state-of-the-art.

    • Läskikettu kirjoitti:

      Kyllä me ollaan oltu aina -05 lähtien tankkihomoja ihan omasta tahdostamme ja tullaan oleen! Natsi-pakastimella kruisailevaa poikaporukkaa ei vois osuvammin nimetä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s